Näyttelyn kuraattorit

Kuraattorien esittely ja johdanto näyttelyyn

Samuli Heimonen

Saarijärvellä syntynyt Samuli Heimonen asuu ja työskentelee nykyisin Jyväskylässä ja Kangasniemellä. Heimonen aloitti taideopinnot Oriveden opistossa vuonna 1994, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2002. Heimonen on osallistunut yhteisnäyttelyihin vuodesta 1998, ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 2000. Suuren yleisön tietoisuuteen Samuli Heimonen nousi vuonna 2008, jolloin hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hänen teoksiaan on mm. Tampereen taidemuseon, Helsingin kaupungin taidemuseon ja Mikkelin taidemuseon kokoelmissa.

Teija Isohauta

FM Teija Isohauta on taidehistorioitsija, joka on toiminut vapaana kirjoittajana, kuraattorina ja tutkijana vuodesta 2009. Sitä ennen hän toimi Alvar Aalto-museon pitkäaikaisena museolehtorina. Isohauta työskentelee sekä arkkitehtuurin, kuvataiteen että muotoilun alueilla.

Mitä on keskisuomalainen taide? Ketkä ovat keskisuomalaisia taiteilijoita? Lähdin kuratoimaan keskisuomalaisen taiteen katselmusta aidosta uteliaisuudesta. Halusin tutusta täällä asuviin ja täältä lähtöisin oleviin taiteilijoihin. Halusin tietää, millaista taidetta täällä tehdään, ja näkyykö tämä seutu jotenkin taiteilijoiden teoksissa.

”Matkalla maan keskipisteeseen” -näyttelyyn saattoivat hakea kaikki keskisuomalaisiksi itsensä tuntevat. Asuinpaikalla tai ammattikoulutuksella ei ollut väliä.

Tähän näyttelyyn mahtuu monenlaisia tekijöitä. Mukana on pitkän linjan ammattilaisia, nuoria lupauksia, löytöjä ja keskipolven taiteilijoita. Olen häpeilemättömän ylpeä tästä joukosta, mutta samalla myös kiitollinen kaikille niille, jotka hakivat mukaan tähän näyttelyyn.

Portfoliohaussa kuraattorikaksikkomme tehtäväksi jäi valita 162 hakemuksesta meidän mielestämme tätä aikaa kuvaava kooste. Tehtävä oli todella mieluisa, koska saatoin samalla päivittää tietoni alueen uusista ja minulle tuntemattomista tekijöistä.

En pysty hahmottamaan näyttelylle selkeää yhteistä ja yhtä ainoaa teemaa. Sitä me emme kuraattoreina lähteneet keinotekoisesti hakemaankaan. On useita sattumanvaraisesti risteäviä teemoja, jotka keskustelevat keskenään.

Teokset valikoituivat vain sen perusteella, mikä puhutteli juuri nyt. Neljä erillistä tilaa tietysti määrittelivät sen, minkälaiset teokset minnekin päätyivät. Teosten keskinäisillä suhteillakin on merkitystä – mitkä teokset ehkä käsittelivät samoja aihepiirejä, tai missä tekijöissä yhdistyi jotakin olennaisesti samaa. Näyttelyn ilmapiiri muodostuu teoksista, mutta myös niiden suhteista.

Tämän näyttelyn tekeminen oli erittäin hedelmällistä ja avartavaa juuri siitä syystä, että meitä kuraattoreja oli kaksi. Pystyimme keskustelemaan syvällisesti valittavista taiteilijoista ja avaamaan toistemme silmiä yllättävien teosten suhteen. Kuraattorien välinen dialogi on tärkeä työkalu, joka estää taiteilijavalintojen yksisilmäisyyden. Vaikka olemme eri sukupolvea ja taustamme ovat erilaiset, oli näistä eroista tässä tehtävässä vain hyötyä.

Keski-Suomessa on ollut ja näyttää edelleen oleva vahva maalaustaiteen perintö. Maalaustavat ja maalausten lähtökohdat ovat kuitenkin kaukana toisistaan. Historia, uskonto, ekologia ja kulutus ovat teemoja, jotka risteävät hyvin henkilökohtaisten aiheiden rinnalla. Veistokset ja installaatiot ovat muuntuneet yhä enemmän pintoja ja tilaa kommentoiviksi tai useiden materiaalien yhdistelmiksi. Valokuva ja filmi lähenevät maalaustaidetta, piirustukset ja grafiikka levittäytyvät tilaan. Ollaan kaiken kaikkiaan nykytaiteen ytimessä.

Kaikkia tekijöitä leimaa kuitenkin jokaisen oma henkilökohtainen kokemus ja siitä kumpuava ilmaisu. Yksilö on se kiintopiste, josta yleiset totuudet johdetaan. Ehkä koulukuntien ja ryhmien aika on ohi ja taiteilija on ennen kaikkea yksilö, joka tutkii maailmaa ja tekee siitä muistiinpanoja.