Anna Ruth
s. 1975 New Havenissa Connecticutissa Yhdysvalloissa, asuu Jyväskylässä
Miksi hait tähän näyttelyyn?
Minusta on tärkeä osallistua paikallisen taidekentän toimintaan mahdollisimman monella tapaa.
Taiteilijaseuran vuosinäyttelyn haun otan aina haasteena. Kokeilen vuosinäyttelyihin uusia ideoita ja tekniikoita. Joskus näihin näyttelyihin pääsee, ja joskus ei. Mutta minun mielestä on tärkeää hakea, vaikka ei pääsisikään, sillä mitä useammat taiteilijat hakevat ja osallistuvat, sitä elävämmäksi taidekenttä muuttuu. Ja tietynlainen kilpailu parantaa myös taiteen laatua.
Missä olet asunut?
Olen asunut synnyinpaikallani vain neljä kuukautta. Sen jälkeen perheeni muutti New Yorkiin ja sieltä Kanadan Vancouveriin, kun olin neljän vanha.
Yhdeksäntoistavuotiaana lähdin vaihto-oppilaaksi taidekouluun Englannin Winchesteriin, ja sieltä Ranskan Quimperiin, josta valmistuin taiteen maisteriksi muutaman vuoden opiskelun jälkeen. Lisäksi olen asunut Italiassa reilut neljä kuukautta ja Ranskan Lyonissa yhden vuoden taiteilijaresidenssissä.
Tulin taiteilijaresidenssiin Jyväskylään vuonna 2002 ja olin sen jälkeen paljon täällä. Voisi melkein sanoa, että olen asunut Jyväskylässä pidempää kuin muissa kaupungeissa. Jyväskylässä olen virallisesti asunut vuodesta 2006 lähtien.
Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?
Synnyinpaikalla ei ole minulle suurta merkitystä. Ehkä siksi, että olen muuttanut asuinpaikkaa niin paljon, ja minulla ei näin ollen juurikaan siteitä synnyinmaahani tai yhteen tiettyyn paikkaan.
Asuinpaikkakin on minulle hieman väljä käsite, kun olen asunut useassa eri paikassa ja maassa. Asuinpaikka merkitsee ehkä niitä mahdollisuuksia mitä kukin paikka tarjoaa, ja miten ne mahdollisuudet käyttää hyödykseen. Jyväskylän salliva ilmapiiri oli hieno kokemus Ranskan suhteellisen jäykän ja sisäänpäin lämpiävän ilmapiirin jälkeen. Siellä täytyi toimia muiden systeemien sisällä, ja omia ideoita oli vaikea viedä eteenpäin. Jyväskylässä tunsin, että kaikki on mahdollista, ja siltä pohjalta rupesin sitten myös toimimaan. Ja olen toiminut tähän päivään saakka. Jos näen jotain mielenkiintoista, tai tulee ideoita näyttelyistä tai projekteista, niin tekemään vain. Ja asiat saa sitten järjestettyä tarpeen mukaan, kun vain on päättäväinen ja innokas.
Suomi sinänsä on tullut omaan taiteeseeni vahvasti mukaan luonnon kautta. Olen viimeiset vuodet monissa taideprojekteissani tutkaillut suomalaista luontoa monelta kantilta, eli myös sillä tavalla asuinpaikka on vaikuttanut tekemisiini. Ja tällä tavalla paikka vaikuttaa taiteeseen; vivahteittain ympäristön, ihmissuhteiden ja tunteiden värittäm
Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.
Aloitin tämän teossarjan työstämisen vuonna 2013. Halusin tallentaa suomalaista luontoa sellaisena, kuin se on nyt. Luonto tulee muuttumaan ilmastonmuutoksen myötä seuraavina vuosikymmeninä paikoitellen merkittävästikin. Tämänhetkinen ”suomalainen” luonto saattaa olla, ja on, hyvin erilainen kuin luonto Suomessa viidenkymmenen vuoden päästä. Prosessi on surullinen, mutta jos haluamme hidastaa tai muuttaa sen suuntaa, meidän pitää tiedostaa mitä ympärillämme tapahtuu. Teossarjaa varten olen kaivanut juurineen metsästä yhden kappaleen jokaisesta suomalaisesta puulajista. Tämän jälkeen olen antanut puiden kuolla ja tiputtaa lehtensä/neulasensa, ja sitten piirrän jokaisesta puusta tarkan jäljennöksen paperille. Jokaisen puun lehdet tai neulaset tulevat osaksi lopullisia teoksia.
Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?
Tekeminen. Matkalla olo. Olla menossa kohti tuntematonta. Koen suurinta iloa, kun minulla on projekti kesken. En ole vielä varma mihin se loppujen lopuksi on menossa, mutta jotain mielestäni mielenkiintoista sieltä aina löytyy.
Miten juurtunut olet suomalaiseen taiteen tekemisen?
En äkkiseltään saa mieleeni, mitä on suomalainen taiteen tekeminen. Olen näyttelynjärjestäjänä seurannut kymmenistä eri maista tulevien taiteilijoiden työskentelyprosessia, ja pohjimmiltaan niissä on hyvin paljon samanlaisia piirteitä. Minua Suomi on tainnut viedä pelkistetympään ja rauhallisempaan tekemiseen ja kieleen. Mutta sitten taas tiedän paljon suomalaisia taiteilijoita, joiden teoksia ja tekemistä ei voi kuvailla noilla määreillä. Tietysti täällä ollessani ympärillä olevat vaikutteet kuvataiteesta ja muutenkin ovat pitkälti ”suomalaisia”, mutta sekä tekeminen, että taiteilijoiden teokset saavat nykyisin yleisesti niin paljon vaikutteita ympäri maailmaa, että on haastavaa lokeroida jotain tiettyä asiaa suomalaiseksi. Olen Suomessa osa kansainvälistä, koko ajan elävää ja muuttuvaa taidekenttää.
Työssäsi on usein jokin metodi tai pitempikestoinen ”tutkimus”. Kuinka tärkeä itse työmetodi on sinulle?
Taide on minun tapani yrittää ymmärtää elämää. Samalla se on väline opetella elämään, oppia kehittymään ihmisenä sekä syventää ja monipuolistaa näkemyksiään. Ja tämä kaikki tapahtuu pidempiaikaisten projektien ja prosessien kautta. Työskentelen pitkälti jonkin perusidean pohjalta. Eli saan idean tai ajatuksen, jota lähden tutkimaan ja työstämään eteenpäin. Joskus nämä projektit ovat pienempiä piirustussarjoja, ja joskus taas vuosikausia kehittyviä teemoja, joista saattaa syntyä useampiakin näyttelyitä vuosien varrella. Taiteen tekeminen on minulle kuin kirjoittaminen kirjailijalle: työstän jotain aihetta ajattelemalla ja tekemällä pitkiäkin aikoja saman teeman parissa, ja sitten kun teoskokonaisuus on valmis, siirryn toisen aiheen pariin, tai jatkan päättämästäni aiheesta uuden idean tai materiaalin keinoin eteenpäin.
Kuraattorien keskustelu
Samuli Heimonen ja Teija Isohauta