Mika Natri

s. 1969 Jyväskylässä, asuu Turussa

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Taiteilijana haluan teokseni esille, en varaston nurkkaan. Näyttelyt kuuluvat työhöni ja tämä näyttelykonsepti kiinnosti. Lisäksi on kiva olla aina välillä esillä kotiseudulla.

Missä olet asunut?

Olen syntynyt Säynätsalossa (no, teknisesti ottaen nykyään osa Jyväskylää, mutta aikoinaan oma kuntansa). Sieltä muutin Jyväskylään, sieltä Lahteen yhdeksi vuodeksi (Lahden kansanopisto, taidelinja), sieltä Turkuun 1999 (Turun AMK, kuvataidelinja, entinen Piirustuskoulu). Vuoden 2006 asuin Vehmaalla ja 2007 palasin takaisin Turkuun.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

En koe että synnyinpaikallani olisi kovinkaan suurta merkitystä taiteilijuuteni kannalta, paitsi nyt aikuisena, koska käyn mökillä, sukuloimassa ja ystävien luona Keski-Suomessa melko usein ja vierailut antavat luonnollisesti vaikutteita ja voimia taiteen tekemiseen.

Asuinpaikka on myös erittäin tärkeä. Asun Turussa ja jäin tänne taideopintojen jälkeen, koska täällä on vireä taide-elämä, paljon kollegoja ja taideyhdistyksiä, kolme taidemuseota ja monta galleriaa sekä ennen kaikkea taiteilijan tärkein työkalu, oma työhuone.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Ainakin veistosinstallaatio ”Vanitas” tulee näyttelyyn. Se on teos, joka kommentoi kulutusta ja materialismia. Teos vaatii ehkä hieman pohdintaa avautuakseen, mutta se on teoksilleni tyypillistä, sillä en halua tarjota liian helppoja vastauksia.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Se, kun asiat loksahtavat kohdilleen ja teos on siinä pisteessä, että ”se on siinä”. Joskus teos antaa odottaa itseään pidemmän aikaa, joskus se syntyy helpommin.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Mika Natrin installaatiokokonaisuus ”Vanitas” käy läpi ihmisen suhdetta itseensä kuluttajana. Natri on monipuolinen taiteilija, joka on viimeaikoina tehnyt veistosten ja julkisten teosten lisäksi maalauksia. Puhtaita abstrakteja maalauksia, jonkinlaisella informalistisella tvistillä. Niissä on voimakas ohikiitävän liikkeen tuntu. Jos ”Vanitas” kuvaa kulutuksen aikakautta, niin maalauksetkin tuntuvat kommentoivan aikaa ja sen nopeasti kiitäviä hetkiä.

Teoksen nimi (lat. turhuus) viittaa asetelmamaalauksen lajityyppiin, jossa muistutettiin elämän väliaikaisuudesta ja maallisen mammonan turhuudesta. Teoksissa esiintyi usein kuolemaan viittaavia vertauskuvia, kuten pääkalloja. Myös koruja ja arvokkaita esineitä käytettiin kuvaamaan maallisia, turhia rikkauksia.

Materiaalikokonaisuuteen kuuluu peilien lisäksi maailmanpylväs, jonka Natri on päällystänyt suunnittelemallaan tapetilla. Tapettiin on kuvattu kaikki ne kliseiset esineet, joita usein pidetään luksuksena: hienoja autoja, moottoripyöriä, huippuelektroniikkaa, aurinkolaseja, koruja, nahkaa ja jopa uutukaiset espressokoneet. Peileistä, monikossa, voi sitten kurkistaa, kuka minä siellä kulloinkin luuraa.

Kulutusyhteiskunta tuottaa iloksemme loputtomasti tavaroita, jotka päätyvät jätteiksi tuota pikaa. Tilanne on kestämätön. Natri muistuttaa, että tekomme eivät ole vailla seurauksia. Hänen taiteensa ei saarnaa, vaan ravistaa meitä hienovaraisesti.