Naoji Ishiyama

s. 1965 Niihama Ehimessa Japanissa, asuu Jyväskylässä

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Yksinkertaisesti, koska minulla oli tilaisuus siihen. Ajattelin myös, että olisi kunnia, jos voisin esittää töilläni, mitä olen tehnyt Jyväskylän taiteilijaseuran jäsenenä seuran juhlavuonna.

Missä olet asunut?

Ennen muuttoani Jyväskylään olen asunut Japanissa Ehimessa, Kagawassa, Tokiossa, Gifussa ja Aichissa.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

Luulen, että voin olla vapaa, koska minulla on paikkoja – niin asuin- kuin synnyinpaikkani – joihin kuulun.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Yritän näyttää, mitä näemme pienten arkisten asioiden kautta.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Ajatella ja löytää itsestään uusia puolia kerta toisensa jälkeen.

Onko sinulla suhdetta animismiin?

Kysymys tarkoittaa varmaan šintolaisuutta? Šintolaisuus ei ole uskonto sanan varsinaisessa merkityksessä; sillä ei ole perustajaa tai pyhiä kirjoituksia. Šintolaisuus on pikemminkin kokoelma japanilaista kansanviisautta.
Siinä mielessä vastaus on luonnollisesti kyllä.
Luulen, että japanilaisuuden idea on varsin lähellä šintolaisuuden ideaa.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Naoji Ishiyama rakentaa oman näyttelynsä Saarijärvelle Juholan Galleria Jarskaan. Hänen teoksensa kuvaavat teknistä prosessia, jonka kuivaneulatekniikkaa käyttävä graafikko käy läpi valmistaessaan lopullista teosta.

On jännittävää seurata miten kuivaneulateos syntyy. Se on tekniikkana armoton, koska kaikki kuparilevylle piirretyt viivat näkyvät lopullisessa teoksessa. Kuvaan liittyy monia teknisiä vaiheita: välivedoksia ja korjauksia, onnekkaita sattumia ja virheitä.

Ishiyama levittää katsojan eteen koko prosessin välivaiheineen. Itse teos on tässä tapauksessa koko matka, ei vain lopullinen valmis kuva.

Olen taiteilijana erittäin kiinnostunut näkemään muiden taiteilijoiden työprosesseja. Harmillisen harvat taiteilijat esittelevät työnsä vaiheita avoimesti. Ne kiedotaan mielellään salaperäisyyden harsoon.

Ishiyaman aiheena on viime aikoina ollut luonto. Galleria Jarskassa olevien isojen vedosten mallina on ollut luonnosta löytynyt piskuinen keppi ja kukka.

Ishiyama piirtää kukan ottaakseen sen haltuun. Hän tekee maailmasta kuvan, jotta voisi ymmärtää sitä paremmin.

Kepit ja kukat tuntuvat kasvavan teoksissa samalla tavalla orgaanisesti kuin itse sarja työvaiheineen.

Näihin kuviin on suorastaan tuhlailtu huolellisuutta. Se miellyttää silmää, koska se ei ole taiteessa tänä päivänä itsestään selvää.

Kepistä kasvaa suurennettuna lähes mytologinen olento. Se kuvaa hyvin myös japanilaista luontosuhdetta. Šintolaisuus näkee koko luonnon täynnä henkiä ja jumaluuksia.

Ehkäpä japanilaistaustaisen Ishiyaman aika Suomessa on rauhoittanut ja rajoittanut hänen ilmaisuaan ja aihemaailmaansa. Hänen vanhemmat teoksensa näyttävät monimutkaisilta ja jopa rajuilta.

Nuorempana Ishiyama pyrki aina löytämään jonkin erikoisen esineen kuvauksensa kohteeksi, löytämään jotain poikkeavaa. Japanissa taiteilijalla on isompi paine erottua massasta kuin Suomessa, ihan jo pelkän väkimäärän takia. Suomeen tultuaan samaa painetta ei ollut, ja Ishiyama alkoi tarkkailla ympäristöään eri mittakaavassa.

Uudet luontoaiheiset teokset ovat vailla turhia tehosteita. Usein oivallus siitä, että vähemmän on tehokkaampaa, vaatii taiteilijalta pitkän matkan.