Päivi Meriläinen
s. 1959 Piippolassa, asuu Jyväskylässä
Miksi hait tähän näyttelyyn?
Hain tähän näyttelyyn periaatteella, että kaikkeen haetaan. Kun mitään ei taiteilijalle tule kotiportille, täytyy olla aktiivinen. Taiteilijat ovat nykyään aika kosmopoliitteja. En usko, että keskisuomalaisuus on enää millään lailla vaikuttava tekijä taiteilijan identiteetissä.
Missä olet asunut?
Asuinpaikkoja on ollut paljon elämässäni. Nyt olen asunut Jyväskylässä yli kolmekymmentä vuotta. Jyväskylän merkitys minulle taiteilijana on aika suuri. Täällä olen tehnyt taideopetustyöni ja merkittävimmät teokseni esim. ”Apostolit”.
Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?
Synnyinpaikallani Piippolalla on vahva merkitys siinä millaiseksi kasvoin – olihan se lapsuuteni merkittävä seikkailukenttä. Lapsuuden vietin Piippolassa, kaksitoista vuotta. Ne ovat jääneet mieleeni visuaalisesti voimakkaan värisinä ja muutenkin iloisina.
Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.
Näyttelyyn tulevia teoksiani yhdistää pyhä, naiseus, rienaus, ja jonkinlainen tulkinta tekopyhyydestä.
Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?
Taiteen tekemisessä suurinta iloa tuottaa minulle esteen ylittäminen. Onnistun tekemisessäni olemaan suurempi kuin taitoni ja tekniikan hallintani antaisivat ymmärtää.
Miksi paavi Päivi?
Suurin piirtein kaikki uskonnot halveksivat naista ja ovat toimittamassa helvettiin itseilmaisusta, kriittisestä ajattelusta ja toiminnasta. Tämän takia halusin korottaa naisen Jumalan asemaan maan päällä.
Halusin myös oman vammani – aivoverenvuoto, koteloitunut hematooma aivoissa ja pieni halvaantuminen vasemmalla puolen – takia saada katolisen kirkon suosiman riivaajan karkotuksen. Tuntui, että näitä vastoinkäymisiä alkoi olla liian paljon. Parhaiten asia onnistuisi ryhtymällä paaviksi.
Pyhä ja pyhyys ovat aina kiehtoneet minua. Tarve olla tekemisissä pyhän kanssa on ihmisillä suuri. Itse olen tuonut teoksillani pyhyyttä arkeen.
Paavi Päivi I -reliikit ovat uusi askel pyhässä. Paavi Päivi I julistetaan pyhimykseksi ensi vuosituhannella Suomessa.
Kuraattorien keskustelu
Samuli Heimonen ja Teija Isohauta