Sirpa Varis
s. 1985 Kuopiossa, asuu Jyväskylässä
Miksi hait tähän näyttelyyn?
Syy miksi hain tähän näyttelyyn on suurimmalta osalta se, että näyttelyn avoin haku ilman, että kuuluu mihinkään taiteilijaseuraan tai -yhdistykseen, mahdollisti ja madalsi hakemisen kynnystä. Mahdollisesti näen tämän hyvänä tilaisuutena enempään näkyvyyteen taiteilijana ja sarjakuvamaisen/kuvasarjataiteen esilletuomisena kuvataiteen kentällä perinteestä poikkeavin tekniikoin – olen yksi tekstiilin keinoin kuvia työstävistä taiteilijoista.
Missä olet asunut?
Olen asunut vain Kuopiossa ja Jyväskylässä, jonne muutin 24-vuotiaana.
Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?
Asuinpaikkani tai synnyinpaikkani merkitys itselleni taiteilijana välittyy teoksissa seuraavasti: tarkkailen ympäristöä ja ihmisiä sekä pieniä yksityiskohtia sijainnissani. Asuinpaikaksi en laske vain pysyvää osoitettani, vaan myös paikkoja, joissa olen asunut esimerkiksi kaksi päivää, vaikka yleisemmin sitä kutsuttaisiin vierailuksi. Vierailuajankohtani aikana puhun majapaikastani “kotina” ja muodostan itselleni hetkellisiä lempipaikkoja ja havainnoin ihmisiä ja pieniä nyansseja – esimerkiksi tunnelmia –
paikoissa, ja niillä on vaikutusta teoksiini.
Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.
Näyttelyyn tuleva teossarja on kahdeksan pienen kuvan kuvasarja, eräänlainen tekstitön sarjakuva ulkoisesta ja sisäisestä muutoksesta. Teokset on toteutettu käytetyille teepussipapereille kirjoen mustalla puuvillalangalla ja kultaisella keinokuitulangalla. Teosteni inspiraationa on ollut ikääntyvät ihmiset elämässäni, joiden muuttuvia olemuksia olen seurannut vanhojen valokuvien ja nykyhetkien kautta heidän seurassaan ollessani.
Työt on toteutettu piirrosmaisin kuvin perinteisellä käsityömenetelmällä. Kirjontamateriaalina on puhtaasti konkreettinen käyttötarkoitukseensa tarkoitettu lanka, mutta pohjamateriaalissa olen toteuttanut kokeellisuutta käyttämällä epäkonventionaalisia materiaaleja tekniikkaan nähden.
Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?
Taiteen tekemisessä suurin ilo on lähes aina valmis teos, jos siihen on tyytyväinen. Merkittävää on myös tekemisen prosessi: välillä turhauttavankin työstämisen jälkeinen tyytyväisyyden tunne, kun työ onnistuu ja pääsee lopulliseen toteutusvaiheeseensa. Luonnostelu- ja alun työstämisvaihe on aina intuitiivista, mikä voi kestää pitkäänkin, mutta lopullinen työskentely – usein kirjonta – on todella intensiivistä ja hidasta mikä omalta osaltaan on mielekästä muualle keskittymistä vaikkapa arjesta tai erinäisistä tunnetiloista. Tekemisessä myös työhön uppoutuminen ja ajan katoaminen on mahtava tunne.
Mitä saavutat mielestäsi enemmän tekemällä graafista jälkeä ompelemalla?
Piirretyn jäljen toteuttaminen muulla tekniikalla kuin paperille piirretyllä viivalla on muilla tekniikoilla puhtaasti mielenkiintoista kokeilua: kuinka piirrosjäljen intensiivisyys siirtyy tekstiilimateriaalille ja muuttuuko kuvan luonne vielä materiaalin muutoksella, luonnoksesta teokseksi.
Mikä on käsityön merkitys sinulle?
Käsityön merkitys piilee hitaudessa ja tietynlaisessa tekemisen henkilökohtaisuudesta. Jos muu piirrosluonnostelu on nopeaa, sen jälkeen halukkuus tehdä hidasta ja kokeilevaa jälkeä kasvaa. Materiaalivalinnoissa toteutan vielä kokeiluja: millaista on ommella erityyppisille – katoaville ja pysyvämmälle – pohjille. Taiteilijuuden ja taiteellisen toiminnan lisäksi museoalasta ja asioiden ja esineiden säilyvyyskestävyydestä kiinnostuneena kokeilu katoavasta materiaalista liittynee myös siihen, miten tällaisia teoksia voi ja pitää säilyttää, jotta ne kestävät, vai onko tuhoutuminen väistämätöntä. Katoavaisuuden mielenkiinto liittynee myös siihen, että vaikka itse teos mahdollisesti ajan myötä katoaisikin, olen jättänyt jäljen edes jossain muodossa: digitaalisesti tai muistiin.
Liittyykö teostesi pieni koko tekniikkaan, vai onko se sisällöllisesti tärkeä?
Teosten pieni koko liittyy tekniikkaan, etenkin kun teen kuvasarjoja tai sarjakuvia kirjomalla. Teoskokonaisuudessa on useampi kuva ja pientenkin töiden kirjominen vie paljon aikaa, etenkin kun aikaa tai kykeneväisyyttä pelkälle taiteen tekemiselle ei ole rajattomasti nykyisillä talousresursseilla, samalla haluaisi silti tuottaa konkreettisia teoksia jatkuvasti (hitaasti mutta varmasti). Pieni koko johtunee myös siitä, että työskentelyni ei sijoitu vain yhteen työskentelypaikkaan: työskentelen missä vain, mihin saan työni kannettua mukanani yksinkertaisesti kangaskassissa tai repussa muiden tavaroiden joukossa.
Kuraattorien keskustelu
Samuli Heimonen ja Teija Isohauta