Kati Immonen

Ajatuksen ja värin vuoropuhelu

Kati Immosen (s. 1971) päätekniikka on vesivärimaalaus. Teoksen suunnittelu, päässä valmiiksi luonnosteleminen, vie aikaa. Vesivärit eivät kestä jatkuvaa korjailua, vaan työn on oltava kerralla valmis. Tekniikan nopeus sopii Immosen luonteeseen, sillä hän ei halua pitkittää tekemistä. Tiettyyn päivään mennessä teoksen on oltava valmis ja siihen mennessä tehdään ”se paras ja kiinnostavin, mitä minusta irtoaa”. Taide onkin nykyään Immosen pääelinkeino.

Kati Immoselle tärkeintä on tuoda itselle merkittäviä asioita esille taiteensa kautta. Ne voi olla lähtökohdiltaan psykologisia tai vaikka historiallisia. Mutta taideteoksessa ne ovat aina jotenkin piilotettuina. Mikäli tuota kannanottoa ei teoksesta huomaa, voi silti nauttia teoksen väreistä, muodoista ja aina ehdottoman taitavasta työskentelystä. Usein myös merkitys oman taiteen tekemisessä vaihtelee, välillä haluaa tehdä yhteiskuntakriittisiä aiheita, omaa aikakautta heijastelevia aiheita, välillä taas maalaa maalaamisen ilosta erilaisia värejä ja muotoja. Mutta kumpaakaan tekemistä ei hahmota sana vain, vaan molemmat ovat sinänsä yhtä tärkeitä tekijälleen.

Taiteilijan Kati Immosesta teki oikeastaan halu leikkiä yksin. Hän on aina nauttinut ollessaan yksin ja keskittyessään tekemiseen. Nuorena hän löysi oman tilansa kuvaamataidon tunneilta. Siellä hän pääsi haluamaansa maailmaan ja löysi tavan ilmaista itseään. Päästessään taidekouluun hän valitsi taiteilijan ammatin ja myös sen mukanaan tuomat hyvät ja huonot puolet. Eikä hän halua kyseenalaistaa valintaansa. Vanhempiensa perintönä, osana arvomaailmaansa, hän on saanut luonnon kunnioittamisen ja luonnon keskellä elämisen. Omimmaksi paikaksi Immonen nimeääkin veden äärellä olemisen. Teoksissaan hän usein käyttää lähtökohtana veden kuvaamista. Yksi hänen lempipaikoistaan on kesämökki Kannonkoskella, Keski-Suomessa veden äärellä.

Nopea työskentelijä

Kati Immonen työskentelee ideoiden pohjalta, jotka ovat lähtöisin häntä ympäröivästä arkimaailmasta. Lähtökohtana teoksissa voi olla lause, jonka hän on kuullut kadulla. Aiheita antavat televisio-ohjelmat, artikkelit sanomalehdissä tai naistenlehdissä. Hän poimii asioita, jotka koskettavat häntä itseään tiivistäen ne muotoon, joka koskettaa suurta yleisöä. Tiivistäminen ja asioiden muuttaminen konkreettiseen muotoon vaativat ajattelua – makaamista sohvalla, lehtien lueskelua ja selailua. Samalla hän luonnostelee teosta ajatuksissaan. Immosen tapa työskennellä, vesivärein maalaaminen, ei kestä jatkuvaa korjailua, vaan työn on oltava kerralla valmis.

Työskentelen aika pitkälle jotenki niinku ideoiden pohjalta ja ne ideat saattaa tulla sit tyyliin telkkarista tai sanomalehdestä tai jostain, mitä joku on kadulla sanonu… mä kiinnostun sellai… mä ehkä työskentelen sillai niinku joku kirjailija vois ajatella, että poimii jotain asioita, jotka jotenki koskettaa ja yrittää tiiviistää niitä semmoseen muotoon, että ne koskettas jotain muutaki ihmistä.

Mut se nyt iha konkreettisesti kyl se niinku mulla usein se työskentely on sitä, et mä niinku teen ihan jotain muuta, makaan sohvalla ja luen naistenlehtee ja sit mä yritän siinä samalla hahmottaa, et miten mä laitan ne palaset yhteen siinä ja siinä jutussa ennenku mä alotan sitä maalaamista, mul täytyy olla aika selkee idea ennenku mä alotan, koska vesiväreillä, teen siis vesiväreillä, ni niitä ei voi sit hirveesti korjata… ni sit mä yritän saada jonku kirkaan ajatuksen, aina se ei onnistu, et joskus se halu päästä maalaamaan on isompi, kun se kirkas ajatus, mitä ei vielä oo… ni se täytyy jotenki sen tekemisen aikana ratkasta tai sit se menee pieleenki aika usein, mut ehkä semmonen, et mä en kauheesti sellai paperilla luonnostele, mut mä luonnostelen päässäni aika pitkäänki niitä juttuja

Aluksi Immonen hahmottelee maalauksen vesiliukoisilla puuvärikynillä. Itse maalaaminen vesiväreillä vaatii ripeyttä, joten teos valmistuu nopeasti. Sen sijaan ideointivaihe on teoksen tekemisessä hitain ja aikaa vievin osa ja myös hankalin osa teoksen tekemistä. Parhaat työt syntyvät helposti hyvä idea taustanaan, mutta jos kunnon ajatusta ei ole taustalla, on vain halu maalata, joutuu käymään itsensä kanssa vuoropuhelua, mitä minä haluan tältä teokseltani, milloin teos on valmis. Tältä tilanteelta taiteilijan pelastaa ainoastaan parempi idea. Tai sitten täytyy vain myöntää itselle, ettei tämä idea kantanut ja aloittaa pohdiskelu uudestaan. Kaiken kaikkiaan Immonen antaa teokselle arvosanaksi hyvä, vasta kun hyvän idean lisäksi on vielä löytynyt uusi taso, uusi näkökulma, jonka kannalta teosta voi tutkia. Kaikkein innoittavinta teoksen tekemisessä on nimenomaan tämä vuoropuhelu, jota Immonen käy työskennellessään.

Ammattitaiteilijana Kati Immosen työskentely on riippuvaista annetuista aikatauluista. Tiettyyn päivään mennessä teoksen on oltava valmis ja siihen mennessä tehdään ”se paras ja kiinnostavin, mitä minusta irtoaa”. Paitsi että vesivärimaalaus tekniikkana on nopea, Immonen tekee muutenkin työnsä rivakalla aikataululla. Sanojensa mukaan hän kyllästyy nopeasti omiin ideoihinsa eikä halua vetkuttaa tekemistä ikuisesti. Nopeatempoisuus kuuluu olennaisesti hänen työskentelyyn.

Välttämättömyydestä hyve

Kati Immonen on pohtinut, miksi edelleen nykyaikana voi ja kannattaa maalata vesiväreillä. Millaiset ihmiset käyvät katsomassa näyttelyissä hänen teoksiaan? Hän peilaa tätä kysymystä itseään vasten ja arvelee yleisön olevan vähän kuin hän itsekin: hän saa niistä itselleen aina jotakin. Joskus näyttelyssä tulee innoituksen hetki ” hei, nyt on pakko päästä työhuoneelle…”. Taiteella voi olla erilaisia merkityksiä sen mukaan, mihin teos on sijoitettu: esim. sairaalassa taiteen merkitys on hyvin erilainen kuin vaikkapa Venetsian biennaalissa. Taide voi tuottaa hyvää oloa ja iloa, mutta totta kai se voi olla myös yhteiskuntakriittistä. Omassa tekemisessään Immonen toisinaan tuo esille meidän omaa aikaa heijastelevia asioita, pohtii ongelmia ja itselle tärkeitä asioita, mutta ”joskus sitä haluaa maalata vain maalaamisen ilosta värejä ja muotoja”

Vuosien kuluessa taiteesta on muodostunut Kati Immoselle pääelinkeino. Hän on saanut apurahoja, osa rahoituksesta tulee teosten myynnillä sekä opetustöistä. Mutta aikanaan hänkin on ollut välillä työttömänä, työskennellyt työllistettynä, tehnyt ihan muun alan töitä esim. Stockmannilla myyjänä. Ja toteaa, että se saattaa vieläkin olla joskus edessä. Kuitenkaan hän ei osaa pitää tätä kirjavaa työkenttää välttämättä huonona asiana. Lisääkö elämänlaatua se, että ”nysvää yksinään työhuoneella”? Ottaako vastaan maailman ja työelämän tuomat yllätykset? Yrittääkö sitä vain tehdä hyveen välttämättömyydestä, jotta se olisi helpompi kestää?


JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO

Kauppakatu 23
40100 Jyväskylä

puh. 014 266 4391
puh. 014 266 4398
www.jyvaskyla.fi

SAARIJÄRVEN MUSEO

Herajärventie 2

43100 Saarijärvi

puh. 044 4598 412
puh. 044 4598 411
www.saarijarvi.fi/museo

KEURUUN MUSEO

Kangasmannilantie 4
42700 Keuruu

puh. 040 965 5597
www.keuruunmuseo.fi

GALLERIA JARSKA

Ryöppäläntie 59
Tarvaala, Saarijärvi

puh. 044 4598 411
www.saarijarvi.fi/museo