Naoji Ishiyama
Taidetta, jotta ymmärtäisin itseäni
Naoji Ishiyaman koti ja ateljee sijaitsevat yhdessä Jyväskylän Hovilantien taiteilijataloista. Japanilaiseen tapaan Naoji pyytää meitä kohteliaasti ottamaan kenkämme pois heti sisään tultuamme. Ateljee on kaunis ja valoisa täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia – esimerkiksi keltainen legoista rakennettu talo, vanha kukkakuosinen sohvakalusto sekä rivi vanhoja värikkäitä polkupyöriä. Asettaudumme Naojin työpöydän ääreen, jonka päällä on erilaisia kyniä, keppejä ja käpyjä. Rupattelemme niitä näitä ja kertaamme hiukan haastattelun kysymyksiä ja rakennetta ennen kuin aloitamme.
Naoji on syntynyt vanhempiensa kotikaupungissa, Ehimessä Niihaman kaupungissa Shikokun saarella, mutta hän varttui Tokiossa. Hän opiskeli Keski-Japanissa, Nagoyassa, jossa hän asui useiden vuosien ajan ja meni myös naimisiin. Perhettään Naoji kuvailee tyypilliseksi japanilaiseksi perheeksi ja lapsuuttaan niin sanotusti tavallisen onnelliseksi, vaikka hän myöhemmin myöntääkin, että hänellä oli myös monia vaikeuksia, joihin hän löysi helpotuksen taiteen tekemisestä. Naojin isä oli kiinnostunut taiteista, kävi näyttelyissä ja kuunteli klassista musiikkia, mikä vaikutti myös Naojiin. Tärkeää oli myös, etteivät Naojin vanhemmat koskaan vastustaneet pojan halua ryhtyä taiteilijaksi. Naojin puheesta välittyy suuri arvostus hänen vanhempiansa kohtaan ja hän sanookin:
Japanilainen sisu
Yliopistossa Naoji opiskeli aluksi öljymaalausta, koska koulussa ei ollut grafiikkaan erikoistunutta linjaa, mutta hän pyrki itse opettelemaan grafiikan tekniikoita. Suomesta Naoji kiinnostui nähtyään muutaman suomalaisen graafikon töitä eräässä esitteessä. Työt herättivät hänessä voimakkaan tunnereaktion, jota hän ei aluksi ymmärtänyt tai osannut kuvailla.
Vaikka Naoji on asunut jo melko pitkään Suomessa, hänen identiteettinsä on vahvasti japanilainen. Tällä hetkellä tärkein paikka on kuitenkin perheen koti Jyväskylässä. Naoji sanoo, että Suomessa hänen on helpompi pohtia omaa identiteettiään. Myös hänen tyylinsä on muuttunut Japanista lähdön jälkeen, tosin syy tähän saattaa olla myös ikääntymisessä. Kaiken kaikkiaan Naoji sanoo olevansa hyvin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseensa. Asuessaan vielä Japanissa hän koki stressiä muun muassa toimeentulosta, mutta täällä hänen ei tarvitse huolehtia siitä, koska hänellä on vakituinen työ Jyväskylän taidemuseossa.
Naoji kokeili nuorena monia eri harrastuksia, mutta mikään ei innostanut häntä jatkamaan. Ainoastaan taideharrastus jatkui ja innostus luonnollisesti kasvoi kykyjen karttumisen myötä. Kun kysyin Naojilta, mikä teki hänestä taiteilijan, hän sanoo, että kyse ei ole valinnasta tai lahjakkuudesta. Taiteen tekeminen tekee hänet onnelliseksi ja se auttaa häntä saavuttamaan tasapainon. Hän tekee taidetta itseään varten.
Haastattelun aikana Naoji korostaa useaan kertaan juuri sitä, kuinka suuri merkitys taiteen tekemisellä on hänen oman elämänsä, hyvinvointinsa ja minuutensa kannalta. Tekeminen lähtee aina hänestä itsestään – hänen tunteistaan, mielenkiinnoistaan ja reaktioistaan.
My purpose of making work is to understand myself – what was that reaction? I’m interested in the movement of my mind so I’m interested in this.
I think art is most easiest way to understand myself. Because, if I just sit and think about myself, I don’t see anything. But if I draw, then this world will show some part of myself in a visual, so I can see that.
Taide on ihmisen tekemää
Inspiraatiosta kysyttäessä Naoji näyttää työpöydällään olevia keppejä, jotka kaikki näyttävät samanlaisilta. Hän alkaa osoittaa keppejä kertoen samalla, mikä keppi inspiroi häntä ja mitkä eivät. Yksikään pöydällä olevista lukuisista kävyistä ei inspiroinut Naojia, mutta hän sanoo, että kenties joskus joku niistä saattaa inspiroida, jos hänellä on oikeanlainen tunne sen nähdessään. Inspiraation taustalla on siis aina taiteilijan tiettyä asiaa kohtaan tuntemat erilaiset ajatukset tai tuntemukset. Teos on valmis kun siinä on jotakin, jota Naoji ei vielä ymmärrä. Naoji sanoo myös, että juuri tämän ”tuntemattoman” elementin löytäminen omasta teoksesta tuottaa hänelle kaikkein suurinta iloa taiteen tekemisessä.
Piirtäminen on (piirretyn kohteen) muodon ymmärtämistä. Ymmärrettyään kohteensa muodon ja sen tunnelman, Naoji voi helpommin pohtia omia reaktioitaan ja miten hän haluaa nähdä kohteensa. Prosessia on vaikea kuvailla, koska Naoji ei itsekään ymmärrä sitä. Joka tapauksessa kyse on jälleen taiteilijan sisäisestä minästä, vaikka hän tarvitseekin ulkoisen kohteen piirrettäväksi.
Kysymystä taiteen merkityksestä Naoji on omien sanojensa mukaan pohtinut paljon. Hänen entinen opettajansa sanoi, että ’luonto ei ole taidetta, joten jos se ei ole osa luontoa se on taidetta’. Nämä sanat ovat syöpyneet syvälle hänen mieleensä, vaikka hän olikin nuorena eri mieltä ja ajatteli että parhaimmillaan taide voi saavuttaa luonnon kauneuden. Naoji sanoo ymmärtäneensä opettajansa sanat vasta nyt – kaikki taide on ihmisten tekemää ja me tiedämme tai ainakin arvaamme, mikä on jonkin esineen käyttötarkoitus tai miksi se tehtiin. Taideteos puolestaan toimii mediana kertoen jotakin tekijästään ja hänen motiiveistaan. Mutta on mahdotonta sanoa, mikä tarkoitus esimerkiksi Naojin piirtämällä kepillä tai jollakin muulla luontokappaleella on – kenties Jumala loi sen, mutta me emme voi tietää, miksi Hän loi sen. Siinä on ero, Naoji sanoo. Naoji vaikuttaa hyvin älykkäältä ja hän haluaa antaa jokaiseen kysymykseen pohditun vastauksen.
Kun kysyin Naojilta taiteen kantaaottavuudesta, luulin hetken aikaa loukanneeni häntä, koska hän ihmetteli kysymystäni taiteen mahdollisuudesta vaikuttaa maailmaan. Vastaus kysymykseen oli siis selvä ”ei”. Naojin mukaan voimme käyttää joitakin kuvia vaikuttaaksemme, mutta se ei ole taidetta. Esimerkkinä hän käyttää John Lennonin musiikkia, joka ehkä vaikutti ihmisten tunteisiin muuttaen maailmaa, mutta se ei tarkoita sitä, että musiikki sinänsä muuttaa maailmaa. Hän lopettaa vastauksensa kysymykseen näin:
Taide harrastuksena
Taiteilijan on mahdollista tulla toimeen omalla työllään, kiitos ihmisten, jotka haluavat ostaa taidetta. Mutta tällä hetkellä taide ei myy tarpeeksi hyvin, jotta taiteilijat tulisivat toimeen pelkästään teoksiaan myymällä. Omien teostensa myymisellä eläminen, kuten hän Japanissa teki, ei sovi Naojille, koska silloin töitä olisi tuotettava valtava määrä. Hänen kädet pystyvät nopeaan työskentelyyn, mutta hänen aivonsa eivät pysy käsien vauhdissa mukana. Paineet teosten myymisestä myös vaikuttaisivat heikentävästi työn laatuun.
Onnelliseksi Naojin tekee normaali arki hänen perheensä kanssa ja se, että hän saa tehdä juuri sitä mitä hän haluaa, eli taidetta. Tavallisena arkipäivänä Naoji työskentelee Ratamolla noin kuuden tunnin ajan, tekee muutaman tunnin ajan omia töitään ja viettää aikaa perheensä kanssa. Harrastuksista kysyttäessä Naoji tulee lopulta siihen tulokseen, että taiteen tekeminen onkin oikeastaan vähän niin kuin harrastus.
Hieman ennen haastattelun loppumista ja sanelukoneen sulkemista Naoji kiittää meitä ja sanoo, että itsestään kertominen taitaa olla hänelle ’tosi hyvä juttu’.