Tuomo Blomqvist

s. 1955 Jyväskylässä, asuu Jyväskylässä

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Mukava päästä näyttämään teoksiaan taiteilijaseuran juhlanäyttelyssä.

Missä olet asunut?

Olen syntynyt Jyväskylässä mutta asunut lähes koko ikäni Palokassa ja Puuppolassa.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

Katselen maailmaa maaseudun ja kaupungin rajalta, metsän reunasta. Tästä voi retkeillä molempiin suuntiin. Aika ja ympäristö näkyvät teoksissani varmasti asenteena, aiheina, muotoina jne. Kuvataiteilijana resonoin välittömän ympäristöni kanssa, vaikka tietysti teoksiin tulee aineksia myös suuresta maailmasta ja ns. sisäisestä maailmasta.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Näyttelyyn tulevista teoksista voin kertoa tarkemmin vasta avajaisissa. Tiedän käyttööni annetun tilan, johon työstän kokonaisuutta ja erillisiä osia sekä suunnittelemalla mielessäni että konkreettisesti. Haluan kuitenkin pitää loppuratkaisun auki mahdollisimman pitkään – myös itselleni.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Käsillä tekeminen. Itselleni uuden tekniikan/ilmaisutavan löytäminen ja opettelu. Oivallus. Pelkistys.

Olet aiemmin käsitellyt luontoa ja sen rapistumista, nyt käytät myös paikallishistoriaa tai sen katoamista. Mitä nostalgia sinulle merkitsee?

Kysymys ei ole nostalgiasta, en kaipaile menneitä. Olen historian suhteen utelias, se on suuri opettaja.

Missä vaiheessa päätät materiaalin ja käsittelytavan?

Joskus muoto vaatii tietyn materiaalin, joskus taas lähtökohtana on materiaali, jonka kautta löytyy muoto. Kolmantena on tietysti sisältö, johon molemmat vaikuttavat ja päinvastoin. Neljäs tekijä on mahdollisesti tiedossa oleva tila.

Teetkö teoksen tiettyyn tilaan ja mitä tila merkitsee?

Olen tehnyt tilateoksia ja ympäristöteoksia joissa tila ja/tai ympäristö ovat tietysti nimensä mukaisesti lähtökohtaisesti osa teoksen sisältöä ja muotoa.

Myös yksittäisistä teoksista koostuvat näyttelyni rakennan samalla periaatteella eli niin, että näyttelykokonaisuus on oma teoksensa. Siinäkin teosten tulee olla sisällön, muodon, värin jne. osalta oikeassa suhteessa tilaan ja toisiinsa.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Tuomo Blomqvist käsittelee teoksissaan sekä luonnon hajoamisprosesseja että katoavaa kotiseutuhistoriaa yksilön näkökulmasta. Teosten materiaali valikoituu työn mukaan ja usein teosmuotona on installaatio, jossa kerätyt ja löydetyt esineet vuorottelevat veistettyjen muotojen kanssa.

Blomqvist on käsitetaiteilija, jonka työssä ovat pääosassa ideat ja asenne. Materiaalit ja työstötavat valikoituvat ideoiden mukaan.

Blomqvistin teokset ovat käsitetaidetta siinä mielessä, että niistä välittyy aina oivallus. Se voi syntyä materiaalinkäsittelystä, niin kuin viime vuonna tehdyssä ”Omakotitulvassa”, missä kolme talon arkkityyppiä eri materiaaleista peilasi itseään lasin päällä, tai teosnimellä pelaamisella teoksessa ”Jooei”, missä kaksi puusta veistettyä puhekuplaa käyvät vuoropuhelua.

Blomqvist on tehnyt taidetta keräten ja kierrättäen tavaroita. Syy tähän ei ole suoranaisesti ekologinen vaan psykologinen. Vanhat, joskus tarpeettomatkin tavarat herättävät tunteita. Niiden avulla voi matkustaa ajassa taaksepäin ja kuvitella ihmiskohtaloita. Esineet ovat täynnä merkityksiä ja mahdollisuuksia.

Esineissä elämän kiertokulku ei ole aivan samaa kuin elollisessa materiaalissa, mutta hylätty esine herättää monia assosiaatioita. Kenelle se on kuulunut, mitä muistoja siihen liittyy, onko sillä tehty jotain, onko siitä välitetty niin, että sitä olisi korjattu vai onko sen olemassaolon tarkoitus ollut olla turhake?