Marjatta Holma
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Marjatta Holma s. 1976 Jyväskylässä, asuu Turussa Miksi hait tähän näyttelyyn? ”Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens’ elon huomen…” Tunnen itseni keskisuomalaiseksi vaikka olenkin asunut 15 vuotta muualla. Jyväskylän taidemuseo nimenomaan kiinnosti näyttelypaikkana. Lisäksi oli miellyttävää, että näyttelyyn pystyivät hakemaan kaikki, jotka tunsivat itsensä keskisuomalaiseksi. Missä olet asunut? Virallisesti en ole asunut muualla kuin Jyväskylässä ja Turussa. Helsingissä olen epävirallisesti viettänyt pitempiä aikoja. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Keskisuomalaisuus, en tiedä onko sillä loppujen lopuksi merkitystä… Jos olisin syntynyt Helsingissä, ei varmaan tulisi helposti mieleen pitää näyttelyitä juuri Jyväskylässä. Tuntuu mielekkäältä ja luontevalta olla Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen sekä osallistua vuosinäyttelyihin ja pitää näyttelyitä Jyväskylässä. Jyväskylässä asuu isäni ja siskoni lisäksi paljon tuttuja hyviä taitelijoita, joita on aina mukava tavata. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Taidemuseossa nähdään mietitty tilaan tehty maalausjatkumo. Tilan värit, materiaalit ja tunnelma tulevat osaksi teoksen sisältöä. Materiaaleina on tempera, öljy, karheudeltaan erilaisia kankaita, ehkä erilaisia levyjä, kuten MDF. Maalaan temperalla ja pesen ja työstän pintoja sitten kaikin tavoin… Teos löytää muotonsa kesän aikana, kun ensin olen käynyt katsomassa minulle varatun tilan museossa. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Kun asiat tuntuvat loksahtavan kohdalleen ja vaikeudet hetkiseksi kaikkoavat. Kun materiaalit maukkaasti nivoutuvat kokonaisuudeksi, kun asioita tapahtuu ikään kuin sivussa, salassa itseltä ja yhtäkkiä saa yllättyä ja löytää jonkun syntyneen aihion esimerkiksi maalauksen takaa… Joka päivä on mahdollisuus löytää jotain uutta. Rauhallinen kiireetön työpäivä tekee onnelliseksi ja iloiseksi. Hyvät materiaalit, hyvä musiikki tuottavat iloa. Kun työskentely saa luontevasti olla elämän pääsisältö. Kun kaikenlaiset ihmiset voivat ymmärtää ja ymmärtävätkin minimalismiani, se tuntuu palkitsevalta, tuntuu...
Kati Immonen
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Kati Immonen s. 1971 Jyväskylän maalaiskunnassa, asuu Turussa Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain, koska oli mahdollisuus saada teoksia esille museoon. Olen Jyväskylän maalaiskunnasta kotoisin ja on mukavaa olla esillä entisellä kotipaikkakunnalla. Tämä on myös tilaisuus tutustua keskisuomalaisiin kuvataiteilijoihin. Missä olet asunut? Synnyin Jyväskylän maalaiskunnassa. Olen asunut siellä, Orivedellä ja Turussa. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Nykyinen asuinpaikkani on Turku, jossa on koti ja kivat kollegat, työhuone ja meri lähellä. Synnyinpaikkani Keski-Suomi tarkoittaa minulle nykyään kesämökin rakkaita maisemia. Ja Jyväskylästä saa Suomen parhaat kebabit. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Minulta on tulossa esille Saarijärven museoon kaksi suurta vesivärimaalausta, ”Kaatunut oluttölkki” ja ”Kaatunut puolukkamuki”. Molemmat ovat kooltaan noin 3 × 3 metriä. Maalaukset ovat saaneet innoituksensa vanhempieni kesämökin lähistöllä myrskyn kaatamien puiden juuripaakuista. Maalaukset esittävät kaatuneiden puiden suuria juuripaakkuja, kaatuneita puunrunkoja ja sitten toisenlaista kaatunutta asiaa: ihmisen maailman katastrofeja eli kaatunutta marjamukia ja kaatunutta oluttölkkiä. Kaikki, jotka joskus ovat keränneet mustikoita, tietävät miten pieniä ja surkeita nuppineulanpäitä ne kuivana kesänä ovat. Suurella vaivalla keräät mukillisen, jotta saisit leipoa tuoretta marjapiirakkaa läheistesi iloksi. Kyykit jossain mättäällä mäkäräisten syötävänä marjamuki tukevasti sammalikossa. Sitten tönäiset vahingossa mukia, se kaatuu ja kaikki puolukat leviävät sammaleen ja kuolleiden lehtien sekaan. Se ärsyttää! Siinä ei paljon paina vieressä lepäävä Veera-myrskyn kaatama ikihonka eikä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä myrskyaktiivisuus. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Ideointivaihe on yleensä paras, joskus iloisen nousuhumalan kaltainen olotila. Varsinainen maalausprosessi saattaakin olla pettymys: huomaa innostuneensa jostain, mikä ei maalauksena näyttänytkään paljon miltään. Toisaalta saattaa myös käydä niin onnellisesti, että maalaus syntyy todella helposti ja vähän kuin itsestään: idea oli kirkas ja toteutus onnistui kerralla....
Jan Ijäs
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan sivut Jan Ijäs s. 1975 Jyväskylässä, asuu Helsingissä Miksi hait tähän näyttelyyn? Jyväskylän Taitelijaseuran vuosinäyttely oli aikoinaan ensimmäinen näyttely, missä töitäni oli esillä. Sitä kautta se on ollut tärkeä vuosittainen tapahtuma ja on sitä yhä. Missä olet asunut? Olen syntynyt Jyväskylässä, asunut sen jälkeen lapsena Nigeriassa, opiskellut Yhdysvalloissa ja palannut Jyväskylään. Nykyisin asun Helsingissä, mutta Jyväskylässä olen eniten vuosia viettänyt. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn tulee ainakin yksi videoteos, joka kommentoi ihmisten käyttäytymistä Internetissä (”Sos-media”). Toinen sijoittuu Espanjaan Sierra Nevadan vuoristoon ja kertoo belgialaisen kuvataiteilija Louis de Cordierin projektista ”Biblioteca de Sol”. Näiden lisäksi ehkä vielä virtuaalinen / interaktiivinen teos ”ONE SHOT”. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Eniten iloa saan ns. puuhailusta. Työskentelytapani on puhdas improvisaatio sen jälkeen, kun olen kirjoitellut muutamia sivuja ikään kuin muistiinpanoiksi ja rungoksi, jonka päälle voi kameralla rakentaa. Mistä tyylisi on syntynyt? Fiktiivinen ja dokumentaarinen elokuva ovat työssäni yhtä, näitä välineitä hyväksikäyttäen pyrin löytämään ja rakentamaan kameraa ja elokuvakerrontaa apuna käyttäen maailman, joka samalla kertoo valitusta aiheesta sekä samalla yleisesti jostain laajemmasta. ”Biblioteca” tutkii nykyisyyttä tulevaisuuden dystopioiden kautta ja ”Sos-media” ihmisten välistä kommunikointia ja sen ongelmia aikana, jolloin sitä mukamas helpotetaan tietotekniikan avulla. Sinulla on usein monta rautaa tulessa. Miten valitset aiheesi? Teen usein sarjoja samantyyppisistä aiheista, homma alkaa usein siitä, että yksi aihe tuo mukanaan muita ja lopulta ne luovat yhdessä laajemman kokonaisuuden. Eli ei niitä rautoja lopulta niin kovin montaa ole… on vain saman aiheen sisällä liikkuvia yksittäisiä juttuja. http://www.av-arkki.fi/taiteilijat/jan-ijas/ http://oneshot.fi/ Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Jan Ijäksen filmit kaihtavat määrittelyä. Ne ovat tosipohjaisia, mutta tekotavaltaan kokeellisia. Lopputulos on jännittävä sekoitus dokumenttia ja...