anssi | syys 23, 2015 |
Taiteilijan elämää Kapa (Martti Kapanen) Taidetta teemoista Kapa (s. 1949) on valokuvataiteen pitkän linjan ammattilainen. Nuorempana taiteilija oli kiinnostunut valokuvauksen alkuajan tekniikoista, mutta hän pitää niitä nykyään liian työläinä. Kapa kertoo siirtyneensä vanhemmiten kantaaottavasta taiteesta esteettisempään. Tärkeää taiteilijalle on, että hänen työnsä tuottaa ihmisille henkistä hyvinvointia. Kapa asuu taiteilijakumppaninsa Ainon kanssa yhdessä Jyväskylän Hovilantien taiteilijataloista. Soittaessamme Jari Kuskelinin kanssa ovikelloa, valtava valkoinen koira syöksyi innoissaan ovelle. Päivän mittaan tulee selväksi, että tämä 11 kuukautta vanha koiranpentu on parille hyvin tärkeä. Sisään tultuamme Kapa esittelee meille hieman alakerran ateljeeta, mutta esittely jää melko vähäiseksi, koska suurin osa ateljeen tilasta on Ainon käytössä. Kapan kamerat ja koneet ovat laajennetulla parvella. Siirrymme Kapan johdolla talon asuintiloihin, asettaudumme keittiönpöydän ääreen ja aloitamme haastattelun. Kapa innostui valokuvauksesta jo nuorena poikana, noin 7-vuotiaana, kun heidän kesämökkinaapurinsa pojat näyttivät hänelle, kuinka valokuvia kehitetään. Tapaus oli erittäin vaikuttava ja hän mainitseekin sen uudelleen kun kysyn, mikä teki hänestä taiteilijan. Se ensimmäinen kokemus ku mä näin miten valokuva syntyy. Ni mul rupes tommonen visuaalinen puoli […] lukioluokilla mulla oli vapaaehtoinen kuvaamataide ja opettaja sanoi, että ’piirtää sä et osaa tippaakaan, mutta värienkäyttö on hyvää’ ni sit mä ajattelin et okei siihen loppu mun piirustus ja yleensäkään käsillä tekeminen, et sitte tuli se valokuvaus siihen tilalle. Tärkeintä on kokeminen Kapa oli kiinnostunut myös elokuvasta ja hän haaveilikin elokuvaajan urasta, mutta päätyi kuitenkin Lahteen opiskelemaan valokuvausta. Nykyään Kapa on omien sanojensa mukaan varsinainen videotaiteen vihaaja eikä hän katso yli viiden minuutin mittaista videota. Syy tähän on Hollannissa läpi käyty kolmen päivän mittainen kokeellinen videotapahtuma, jonka seurauksena Kapa sai tarpeekseen videotaiteesta. Aloittaminen on Kapalle kaikkein vaikeinta ja taiteilijan ”kypsyttelyajat” saattavat olla...
anssi | syys 23, 2015 |
Taiteilijan elämää Sirpa Varis Tekniikaltaan epäkonventionaalinen taiteilija Sirpa Varis (s. 1985) inspiroituu arjen pienistä tapahtumista ja yksityiskohdista. Parasta taiteessa tekeminen. Varis kuvaa työskentelyä omaksi pieneksi maailmaksi, johon voi paeta todellisuutta hetkeksi. Tällä hetkellä Varis on mukana käynnistämässä feminististä sarjakuvatoimintaa Jyväskylässä. Vegaanina Varis on kiinnostunut myös eläinten oikeuksista ja tavasta, jolla eläimiä kuvataan taiteessa. Sirpa Varis kiinnostui taiteesta jo hyvin nuorena. Hänen äitinsä, ammatiltaan tekninen piirtäjä, piirsi puhtaaksi rakennusten pohjapiirustuksia. Lapsena Varis seurasi äitinsä työskentelyä ja kiehtoutui siitä. Hän nautti itsekin piirtämisestä ja erityisesti koulussa opettajien kehut ja kannustus veivät eteenpäin. Hän myös haaveili kuvaamataidonopettajan ammatista. Kuvallinen ilmaisu on siis aina ollut lähellä Variksen sydäntä, mutta tekstiilitöiden suhteen tilanne ei ollut sama. Nuorempana Varis inhosi käsitöitä ja kiinnostui niistä vasta lukion jälkeen. Lopulta hänen hakeutumisensa tekstiilimuotoilun pariin oli yllättävä päätös jopa hänelle itsellensä. Tekemisen oma maailma Varis inspiroituu luonnosta, arjen pienistä tapahtumista ja yksityiskohdista sekä ihmisistä ympärillään. Inspiraatio voi löytyä esimerkiksi tenttikirjasta, jolloin opiskelu herkästi unohtuu. Lopullisen työn aloittaminen on kuitenkin vaikeaa. Teoksen tekeminen alkaa kirjoittamalla ylös huomioita, mutta voi mennä kauan, vuosi tai parikin, ennen kuin hän palaa muistiinpanoihinsa. Hän on viimeaikoina opetellut tekemään luonnoksia, mutta melko usein työt syntyvät suoraan. Suunnitelmat ovat tärkeitä esimerkiksi sarjakuvien ja kuvasarjojen kohdalla, jotta kuva ja teksti kohtaisivat toisensa niin, että tunnelma välittyy oikealla tavalla. Suunnitelmista huolimatta työ voi tekoprosessin aikana muuttaa suuntaansa ja erota alkuperäisestä luonnoksista. Tämä on kuitenkin enemmän mielenkiintoinen kuin haittaava tekijä. Mm no aika pitkälti kirjotan ylös tekstejä, tai muistiinpanoja ja huomioita, ja sitten saattaa mennä aika pitkäänkin ennen kun alan työstään niitä piirtämällä mitenkään. Tai sitten teen tämmösiä pieniä yksityishuomioita, mitä mää sitten yhdistelen myöhemmin. Et se on...
anssi | syys 23, 2015 |
Taiteilijan elämää Jan Ijäs Jatkuvaa ja kokonaisvaltaista työskentelyä Jan Ijäkselle (s. 1975) elokuvanteko on jatkuvaa löytämistä. Uteliaisuus onkin vahvin vaikutin hänen taiteilijanurallaan. Taiteilija huomauttaa, ettei ole montaa ammattia, jossa voi tutkia niin moninaisia eri asioita yhtä laajamittaisesti kuin dokumentaristina. Iloisimmillaan Ijäs on oman työpöytänsä ääressä. Työtilassaan Ijäs viettää aikaa arkistoaineistojen parissa ja elokuvaprojekteja suunnitellen. Jan Ijäs on kotoisin Jyväskylästä, mutta on asunut osan lapsuuttaan Nigeriassa. Nykyisin hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Jan Ijäs on opiskellut valokuvausta, elokuvaa, elokuvaohjaamista, taidekasvatusta ja luovaa kirjoittamista. Ijäksen päätyönä on dokumentaarinen elokuva, minkä lisäksi hän tekee kokeellista ja entistä enemmän fiktiivistä elokuvaa. Ensimmäiseltä ammatiltaan hän on kuitenkin putkiasentaja. Jan Ijäs ei oikein viihtynyt koulussa. Hän olisi halunnut tehdä asioita eikä istua paikoillaan: ”Mieluummin oon tekemällä tehnyt, kun istunut luennoilla. En mä viihtynyt lapsena koulussa enkä mä viihdy vieläkään, enkä oo koskaan viihtynyt.” Lukeminen ja kirjoittaminen olivat hänelle tärkeitä asioita elämässä jo lapsena: Äiti oli yliopiston kirjastossa töissä ja hän mut silloin opetti lukemaan, ja lukeminen on ollut mulle ja kirjoittaminen sitten myöhemmin ihan noin tärkeimpiä. Vaikka mä […] kuvan kanssa työskentelen, niin kirjoittaminen on mulla hyvin tärkeä ja siinä mä koen olevani vahvoilla ilmaisussa. Elokuvan pitkä vaiherikas toteutus Jan Ijäksen ajoi taiteilijanuralle uteliaisuus. Hän kuvaakin, että ”ei varmaan ole kovinkaan montaa ammattia, missä voi olla niin laajamittaisesti kiinnostunut useista eri asioista ja tutkia niitä kuin elokuvan tekijänä tai kuvataiteilijana tai dokumentaaristen elokuvien ohjaajana ja tuottajana. Kyllä mä koen, että teen sitä ainoaa työtä, mihin musta on.” Taiteilijan ammatti ei ollut itsestäänselvyys, vaan oma ala alkoi selkiytyä 15- tai 16-vuotiaana. Perheessä oli kiinnostusta taiteeseen, sillä pikkuveli Mikko Ijäs oli suuntautunut kuvataiteeseen ja äiti oli kiinnostunut...
anssi | syys 23, 2015 |
Taiteilijan elämää Kati Immonen Ajatuksen ja värin vuoropuhelu Kati Immosen (s. 1971) päätekniikka on vesivärimaalaus. Teoksen suunnittelu, päässä valmiiksi luonnosteleminen, vie aikaa. Vesivärit eivät kestä jatkuvaa korjailua, vaan työn on oltava kerralla valmis. Tekniikan nopeus sopii Immosen luonteeseen, sillä hän ei halua pitkittää tekemistä. Tiettyyn päivään mennessä teoksen on oltava valmis ja siihen mennessä tehdään ”se paras ja kiinnostavin, mitä minusta irtoaa”. Taide onkin nykyään Immosen pääelinkeino. Kati Immoselle tärkeintä on tuoda itselle merkittäviä asioita esille taiteensa kautta. Ne voi olla lähtökohdiltaan psykologisia tai vaikka historiallisia. Mutta taideteoksessa ne ovat aina jotenkin piilotettuina. Mikäli tuota kannanottoa ei teoksesta huomaa, voi silti nauttia teoksen väreistä, muodoista ja aina ehdottoman taitavasta työskentelystä. Usein myös merkitys oman taiteen tekemisessä vaihtelee, välillä haluaa tehdä yhteiskuntakriittisiä aiheita, omaa aikakautta heijastelevia aiheita, välillä taas maalaa maalaamisen ilosta erilaisia värejä ja muotoja. Mutta kumpaakaan tekemistä ei hahmota sana vain, vaan molemmat ovat sinänsä yhtä tärkeitä tekijälleen. Taiteilijan Kati Immosesta teki oikeastaan halu leikkiä yksin. Hän on aina nauttinut ollessaan yksin ja keskittyessään tekemiseen. Nuorena hän löysi oman tilansa kuvaamataidon tunneilta. Siellä hän pääsi haluamaansa maailmaan ja löysi tavan ilmaista itseään. Päästessään taidekouluun hän valitsi taiteilijan ammatin ja myös sen mukanaan tuomat hyvät ja huonot puolet. Eikä hän halua kyseenalaistaa valintaansa. Vanhempiensa perintönä, osana arvomaailmaansa, hän on saanut luonnon kunnioittamisen ja luonnon keskellä elämisen. Omimmaksi paikaksi Immonen nimeääkin veden äärellä olemisen. Teoksissaan hän usein käyttää lähtökohtana veden kuvaamista. Yksi hänen lempipaikoistaan on kesämökki Kannonkoskella, Keski-Suomessa veden äärellä. Nopea työskentelijä Kati Immonen työskentelee ideoiden pohjalta, jotka ovat lähtöisin häntä ympäröivästä arkimaailmasta. Lähtökohtana teoksissa voi olla lause, jonka hän on kuullut kadulla. Aiheita antavat televisio-ohjelmat, artikkelit sanomalehdissä tai naistenlehdissä....
anssi | syys 23, 2015 |
Taiteilijan elämää Mika Natri Lähtökohtana teoksille erityisesti elämä Mika Natria (s. 1969) viehättävät kuvanveistossa erityisesti värit, erilaiset tekstuurit sekä luonnonmuodot. Natri on käytännönläheinen ihminen, ja hän mieltää taiteen tekemisen ammatinharjoittamisena. Taiteen keinoin voidaan Natrin mukaan vaikuttaa ihmisiin ja mielipiteisiin sekä hyvässä että pahassa, joten taiteilijan tulee tuntea vastuunsa. Tekijälleen taide aiheuttaa suurta ahdistusta, mutta samalla se tuo myös suurta iloa ja helpotusta. Aloitamme haastattelun pohtimalla, onko Mika Natrin (s. 1969) taiteilijuuteen vaikuttanut se, että hänen äitinsä kuoli hänen ollessa nelivuotias. Oma-aloitteinen, itsenäinen ja vilkas poika kasvoi isänsä kanssa Säynätsalossa. Taiteilijana hän on melko myöhäsyntyinen ajelehdittuaan kauppaopiston tietotekniikan ja Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen opiskelujen kautta taidealan opintoihin. Opiskeltuaan Turussa hän myös jäi sinne asumaan. Kauan aikaa kotipaikka Keski-Suomessa oli hänelle kuin lukittuna sielun pohjalle, kunnes hän nyt muutama vuosi sitten tavallaan löysi uudelleen lapsuuden aikaisen kesämökkinsä Päijänteen rannalla. Nyt jopa muutto keskisuomalaisiin maisemiin voisi olla mahdollinen. Kesämökin lisäksi tärkeäksi paikaksi Mika Natrille on muodostunut Berliini, energiaa sykkivä suurkaupunki. Asuessaan aikanaan taiteilijaresidenssissä Berliinin lähellä hän tutustui kaupunkiin ja ihastui siihen. Käytännöllinen taiteilija Työskentelyyn Mika Natri suhtautuu käytännöllisesti. Teoksen tekeminen lähtee ideasta ja sen jälkeen hän alkaa miettiä, minkä kokoinen teos voisi olla ja mistä materiaalista sen voisi toteuttaa. Seuraavaksi vuorossa on materiaalin hankinta teosta varten. Hyvä esimerkki teoksen toteuttamisesta voisi olla hänen Kroatiassa 2013 tekemänsä teos Seuraus: Mulla on esimerkiks semmonen kantaaottava teos ku Seuraus kroatiaks Posljedica, sen mä toteutin Kroatiassa. Mä olin siellä 2013 kolme viikkoo tekemässä töitä, ni mä keräsin Adrianmeren rannalta lankunkappaleita ja muovijätettä – ja sitä riitti – sitä muovijätettä riitti siellä kauniilla rannoilla, siis siellä oli kirkas vesi ja ihan älyttömästi muovijätettä ja mä tein sit sellasen...
