Historia on Tuomo Blomqvistin suuri opettaja.
”Maalauksiin voi heijastaa oman kokemusmaailmansa. Ei tarvitse ymmärtää.”
”Ideointivaihe on yleensä paras, joskus iloisen nousuhumalan kaltainen olotila.”
”Pyrin löytämään ja rakentamaan kameraa ja elokuvakerrontaa apuna käyttäen maailman, joka kertoo valitusta aiheesta sekä samalla yleisesti jostain laajemmasta.”
Naoji Ishiyama löytää taiteen kautta uusia puolia itsestään.
"Ei väline, vaan ajatus ja näkemys on se, joka tekee kuvan."
”Jos muutan jonnekin muualle, haikailen kuvankauniin, pystyyn kuolleen kuusen perään.”
”Maalaaminen on hauskaa silloin kun vapauttaa itsensä onnistumisesta."
Jyrki Markkanen antaa ohitse kulkevalle elämälle ja ihmisille kolmiulotteisen muodon.
Päivi Meriläisen teoksia yhdistävät pyhä, naiseus ja rienaus.
Mika Natri kommentoi kulutusta ja materialismia.
Tiina Pyykkinen tutkii valoa ja varjoja, aineellisuutta ja aineettomuutta, muutosta ja pysyvyyttä.
Anna Ruth haluaa tallentaa suomalaista luontoa sellaisena kuin se on nyt.
Kyllikki Rämänen kuvaa, kuinka pieni asia voi kasvaa valtavaksi, ja kuinka valtavuus voi olla liki olematon.
"Uusista teoksistani olen tehnyt houkuttelevasti kiilteleviä bling bling-veistoksia."
"Teokseni sisältää ajatuksia rahan arvosta, omaisuudesta, vallasta ja inhimillisyydestä sekä kulttuurin rahoittamisen paradoksista."
Kirsi Tapper tuo näyttelyyn hänen arkipäivänsä tapahtumista kertovia kuvia.
Nora Tapper kuvaa, kuinka muistoihin sekoittuu nähtyjä kuvia, kuultuja tarinoita ja luettuja kertomuksia.
Henna Vainion veistoksissa niinkin arkipäiväinen asia kuin pähkinä voi näyttäytyä uudessa valossa.
Sirpa Varis on kiinnostunut materiaalin katoavaisuudesta.
