Oma tila keskellä
Taide on Anna Ruthin (s. 1975) tapa tutkia asioita ja ympäristöä. Yksittäinen teos voi olla esimerkiksi vastaus tiettyyn taiteilijaa askarruttavaan kysymykseen. Varsinaisen merkityksen kukin teos saa kuitenkin vasta yleisön lähestyessä sitä avoimin mielin. Ruthin suhde taiteeseen on käytännönläheinen, ja taiteilijan ammatin ohessa hän työskentelee luontevasti esimerkiksi siivous- ja käännöstöissä. Onnellisimmillaan Ruth on kuitenkin ahertaessaan omassa työtilassaan taideteoksen parissa.
Joskus sitä voi tarkasti nimetä ja muistaa sen hetken, jolloin vain tietää, mikä minusta tulee isona. Anna Ruthilla tuo hetki oli 11 vuotiaana, jolloin hän tiesi tulevansa taiteilijaksi
..mutta olen kertonu aikaisemmin semmonen tarina, että no tausta on se, että olin steinerkoulussa ensimmäinen neljä vuotta ja sitten oli semmoinen välivuosi et mä opiskelin yks kaverin luona et se semmonen niinku kotikoulu ja sitte sen jälkeen ihan sen jälkeen on menny tavallinen kouluihin ja se oli kuudes luokka kun menin tavalliseen kouluun ja siellä meillä oli maalaustunti ja mä maalasin semmonen violetti värinen lehmä pellossa, jossa oli paljon väriä ja kaikki semmosta ku.. ja tota teos meni johonki kilpailuun se opettaja oli valinnut useita teoksia ja lähetti ne kilpailuun ja se voitti.. ei niinku pää.. se oli semmonen niinku et tuli lapsia paljon eri kouluista ja se meni sinne ja sitte ne kaikki teokset kiersi tota Kanadaa ja Yhdysvallat ja mä en tiedä onko jossain muallakin ja sitte ne päätyi Washington DC:n semmonen niinku kokoelmiin, että ne on siinä, että mulla on teos siellä ja se oli tosi merkittävä kokemus, koska oli avajaiset siellä se Vancouver Art Galleryssä, semmonen vähä niinku taidemuseo on täällä Jyväskylässä, mutta niinku askel eteenpäin niinku iso kaupungissa ja siellä meidän teokset oli esillä ja niillä avajaiset ja silloin mä sanoin niinku että täähän on hienoa, että mä haluan niinku tämmöstä..
Tärkeintä on tekeminen
Työskentelemisessä tärkeintä on tavoite, joka voi olla näyttely, mutta se voi olla myös ajatus tai kysymys, jota teoksen avulla haluaa tutkia ja saada vastauksen. Taide on ennen kaikkea Anna Ruthin tapa tutkia asioita ja tarkkailla ympäristöä. Tutkiakseen paperituotantoa – esim. vessapaperin tuottamiseksi tehtävä metsähakkuita – hän ei tee teosta vessapaperista, vaan piirtää puita. Ennen teoksen aloittamista on mietittävä työskentelyn rajat, löydettävä rutiini ja luoda tekemisen rytmi. Pieniä yksityiskohtia täynnä olevat piirustukset auttavat keskittymään ja rauhoittumaan. Mutta ne ovat myös haastavia, koska keskittyminen yhteen asiaan on ollut aina Annalle vaikeaa. Jo lapsena hän oli vilkas eikä osannut rauhoittua Välillä työn tekeminen tuntuu valtavan mäen ylittämiseltä, tulee tuska: minkä vuoksi ja kenelle tätä teen. Onneksi iloa työhön tuo oikean rytmin löytyminen. Kaikkein hienointa työssä on, että sitä voi tehdä ihan milloin huvittaa – vaikka keskellä yötä. Työn tekoon ei liity toisten antamia aikatauluja. Tärkeintä ja hienointa taiteen teossa on lopulta se itse prosessi, se tekeminen. Kun teos on valmis voi rauha laskeutua.
mielipaikka jossa olen kotona, ois keskellä prosessia, tai keskellä jotain jossa tapahtuu, et siinä on hyvä olla.. joo keskellä […] asiat on pyörimässä.. siinä tunnelmassa se on.. hyvä olla […] on järjestämässä näyttelyä, vaikka se ei ole omaa näyttelyä, niin sekin on osa sitä prosessia siinä keskellä, kun pitäs vetää paljon lankoja eri suunnasta, niin se on hyvä olla siinä.. joo.. ei fyysinen paikka
Taiteilijan tulee olla rehellinen itselleen tiedostaen, mitä on tekemässä. Taiteen, ollakseen olemassa, ei tarvitse sisältää viestiä yleisölle, vaan se voi olla taiteilijan itselleen tekemä teos. Teos voi olla vastaus kysymykseen tai tutkimuksen tulos. Harrastajan ja ammattilaisen ero on tavallaan siinä, että harrastaja tekee teoksen harjoittaakseen tekniikkaa kun taas taiteilija työskentelee tavoittaakseen itselle asetetun päämäärän.
”Tekeekö se ääni”
Taide on tapa kommunikoida, nähdä maailmaa ja selittää maailmaa. Anna Ruth on saanut jo kotoa lapsena mallin yksilö kyvystä vaikuttaa asioihin esim. kieltäytymällä ostamasta tiettyjä tuotteita ja kyseenalaistamalla asioita. Myös taiteen avulla voi muuttaa asioita. Mutta taide on myös tapa hyväksyä maailmaa ja elämää. Ottamalla avoimesti vastaan taiteen lahjan, voi kokea eri näkökulmista ja avarammin, miksi ja miten ollaan olemassa. Ihminen varmasti elää ilman taidettakin, mutta ihmisen perustarve on taiteen avulla selittää itselleen maailmaa. Taiteen merkittävyyden ja sen olemassaolon määrittää sen esilläolo sekä vaikuttavuus. Jos kukaan ei näe teosta, onko sitä silloin olemassa? Jos teos ei tee vaikutusta katsojaan, onko sitä silloin olemassa?
.. se [taide] pitäs olla vastaanotettu. Taiteilijat voi tehdä mitä vaan, mutta jos ei oo vastaan ottaneet niin se ei merkitse mitään, et ihmisiä pitäs olla avoinna, saada sen ja niinku ymmärtää oma viesti sitä kautta sitten se voi tehdä mitä vaan, se voi olla tosi vaarallista se voi.. niin.. se voi tehdä mitä vaa. Jos ihminen on avoinna ja […] pääsee siihe viestiin tai omaa tulkintaa siitä viestin, mutta itsestään vain itsestään, mun mielestä ei.. oikeesti se on se huuto metsästä tai puu kaatuu metsässä ja jos kukaan ei ole sitä kuulemaan niin, tekeekö se ääni. Niin ihan sama asia, jos kukaan ei nää teos tai jos ihmisiä näkee se ja se ei tee vaikutus niin ei se tee ääni tai sit ei ääni eri aloilla ettei sitä huomaa, että kuulee..
Mitä pitää tehdä, että saa rahaa? Vaikeinta taiteessa on myyminen, koska taide on kommunikointia eikä siinä pitäisi olla rahan kanssa mitään tekemistä. Taiteilijan pitää syödä ja asua, joten voi rahaa saada muustakin kuin teosten myymisestä. Anna Ruth tekee siivoustöitä, hän kääntää suomenkielisiä tekstejä englanniksi ja välillä työskentelee graafisessa suunnittelutoimistossa rutiininomaisissa töissä. Hän on ollut lehden jakajana ja kampaamossa apulaisena. Hän ei lajittele työtä arvokkaaseen tai vähemmän arvokkaaseen, mutta hän pitää töistä joissa on tilaa hengittää ja joiden avulla saa luotua rytmin työskentelyyn. Mutta toisaalta pitämällä perheen rahanmenot mahdollisimman pienenä, voi enemmän keskittyä olennaiseen. Anna Ruthille myös kaikki fyysinen tekeminen on tärkeää. Perheen olohuone ei oikeastaan ole perinteinen olohuone, vaan paremminkin tekemisen tila, jossa koko perhe tekee, suorittaa ja harrastaa kaikenlaista liikuntaa. Taiteen parissa työskentely tarkoittaa myös Laatikkomoa, kansainvälistä valokuvanäyttelyprojektia sekä Äkkigalleria näyttelyitä, joita Anna molempia järjestää miehensä Juho Jäppisen kanssa. Tällä hetkellä elämä taiteen parissa ja välillä muita töitä tehden tuntuu hyvältä ja onnelliselta. Oikeastaan Anna Ruth ei edes lokeroi elämäänsä taiteeseen ja muuhun elämään, vaan kaikki elämän osa-alueet liittyvät toisiinsa ja pienetkin asiat loksahtavat paikoilleen. Hän kokee olevansa onnellisimmillaan ja omassa tilassa prosessin ollessa käynnissä, oli se sitten työskentelyä oman teoksen parissa, Äkkigallerian näyttely, Laatikkomo, akrobatia- tai käsilläseisontakurssi.
