Kati Immonen

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Kati Immonen s. 1971 Jyväskylän maalaiskunnassa, asuu Turussa Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain, koska oli mahdollisuus saada teoksia esille museoon. Olen Jyväskylän maalaiskunnasta kotoisin ja on mukavaa olla esillä entisellä kotipaikkakunnalla. Tämä on myös tilaisuus tutustua keskisuomalaisiin kuvataiteilijoihin. Missä olet asunut? Synnyin Jyväskylän maalaiskunnassa. Olen asunut siellä, Orivedellä ja Turussa. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Nykyinen asuinpaikkani on Turku, jossa on koti ja kivat kollegat, työhuone ja meri lähellä. Synnyinpaikkani Keski-Suomi tarkoittaa minulle nykyään kesämökin rakkaita maisemia. Ja Jyväskylästä saa Suomen parhaat kebabit. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Minulta on tulossa esille Saarijärven museoon kaksi suurta vesivärimaalausta, ”Kaatunut oluttölkki” ja ”Kaatunut puolukkamuki”. Molemmat ovat kooltaan noin 3 × 3 metriä. Maalaukset ovat saaneet innoituksensa vanhempieni kesämökin lähistöllä myrskyn kaatamien puiden juuripaakuista. Maalaukset esittävät kaatuneiden puiden suuria juuripaakkuja, kaatuneita puunrunkoja ja sitten toisenlaista kaatunutta asiaa: ihmisen maailman katastrofeja eli kaatunutta marjamukia ja kaatunutta oluttölkkiä. Kaikki, jotka joskus ovat keränneet mustikoita, tietävät miten pieniä ja surkeita nuppineulanpäitä ne kuivana kesänä ovat. Suurella vaivalla keräät mukillisen, jotta saisit leipoa tuoretta marjapiirakkaa läheistesi iloksi. Kyykit jossain mättäällä mäkäräisten syötävänä marjamuki tukevasti sammalikossa. Sitten tönäiset vahingossa mukia, se kaatuu ja kaikki puolukat leviävät sammaleen ja kuolleiden lehtien sekaan. Se ärsyttää! Siinä ei paljon paina vieressä lepäävä Veera-myrskyn kaatama ikihonka eikä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä myrskyaktiivisuus. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Ideointivaihe on yleensä paras, joskus iloisen nousuhumalan kaltainen olotila. Varsinainen maalausprosessi saattaakin olla pettymys: huomaa innostuneensa jostain, mikä ei maalauksena näyttänytkään paljon miltään. Toisaalta saattaa myös käydä niin onnellisesti, että maalaus syntyy todella helposti ja vähän kuin itsestään: idea oli kirkas ja toteutus onnistui kerralla....

Jan Ijäs

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan sivut Jan Ijäs s. 1975 Jyväskylässä, asuu Helsingissä Miksi hait tähän näyttelyyn? Jyväskylän Taitelijaseuran vuosinäyttely oli aikoinaan ensimmäinen näyttely, missä töitäni oli esillä. Sitä kautta se on ollut tärkeä vuosittainen tapahtuma ja on sitä yhä. Missä olet asunut? Olen syntynyt Jyväskylässä, asunut sen jälkeen lapsena Nigeriassa, opiskellut Yhdysvalloissa ja palannut Jyväskylään. Nykyisin asun Helsingissä, mutta Jyväskylässä olen eniten vuosia viettänyt. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn tulee ainakin yksi videoteos, joka kommentoi ihmisten käyttäytymistä Internetissä (”Sos-media”). Toinen sijoittuu Espanjaan Sierra Nevadan vuoristoon ja kertoo belgialaisen kuvataiteilija Louis de Cordierin projektista ”Biblioteca de Sol”. Näiden lisäksi ehkä vielä virtuaalinen / interaktiivinen teos ”ONE SHOT”. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Eniten iloa saan ns. puuhailusta. Työskentelytapani on puhdas improvisaatio sen jälkeen, kun olen kirjoitellut muutamia sivuja ikään kuin muistiinpanoiksi ja rungoksi, jonka päälle voi kameralla rakentaa. Mistä tyylisi on syntynyt? Fiktiivinen ja dokumentaarinen elokuva ovat työssäni yhtä, näitä välineitä hyväksikäyttäen pyrin löytämään ja rakentamaan kameraa ja elokuvakerrontaa apuna käyttäen maailman, joka samalla kertoo valitusta aiheesta sekä samalla yleisesti jostain laajemmasta. ”Biblioteca” tutkii nykyisyyttä tulevaisuuden dystopioiden kautta ja ”Sos-media” ihmisten välistä kommunikointia ja sen ongelmia aikana, jolloin sitä mukamas helpotetaan tietotekniikan avulla. Sinulla on usein monta rautaa tulessa. Miten valitset aiheesi? Teen usein sarjoja samantyyppisistä aiheista, homma alkaa usein siitä, että yksi aihe tuo mukanaan muita ja lopulta ne luovat yhdessä laajemman kokonaisuuden. Eli ei niitä rautoja lopulta niin kovin montaa ole… on vain saman aiheen sisällä liikkuvia yksittäisiä juttuja. http://www.av-arkki.fi/taiteilijat/jan-ijas/
 http://oneshot.fi/ Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Jan Ijäksen filmit kaihtavat määrittelyä. Ne ovat tosipohjaisia, mutta tekotavaltaan kokeellisia. Lopputulos on jännittävä sekoitus dokumenttia ja...

Kapa

anssi | kesä 7, 2015 |

Kuraattorien keskustelu Haastattelu Näyttely Kapa s. 1949 Suolahdessa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Halusin osaltani olla mukana esittelemässä valokuvataidetta, joka on pieni osa Luovan valokuvauksen keskus -seuramme jäsenistön osaamisaluetta. Missä olet asunut? Syntymäpaikakseni on merkitty Suolahti, vaikka tosiasiassa paikka oli Laukaan sairaala. Asuin Suolahdessa ensimmäiset 10 vuotta, sitten muutimme Imatralle. Asuin Helsingissä vuodet 1970–1972. Vuosina 1972–1975 asuin Lahdessa opiskeluajan, sen jälkeen 1975–1978 Helsingissä ja vuodesta 1978 Jyväskylässä. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Ei mikään. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Kaksi sarjaa, jotka on kuvattu kännykällä. Toinen on vuodelta 2013 ja toinen 2015. Itse asiassa sillä ei ole merkitystä, millä ne on kuvattu, vaan kännykän toin esille siksi, että ei väline, vaan ajatus ja näkemys on se, joka tekee kuvan. Tunnetila ja sen välittäminen katsojalle. ”Kotimatka, 2013” syntyi, kun palasin pimeänä talvipäivänä Lahdesta suomalaista valokuvataidetta esittelevästä taidemuseon näyttelystä. Olin siellä yhtenä monista taiteilijoista. Tylsän bussimatkan aikana kuvasin ikkunasta avautuvia maisemia. ”Pääsiäissaari”-sarja on kuvattu Jurmon saarella 2015. Mukana oli ”oikeakin” kuvauskalusto jalustoineen kaikkineen, mutta muutaman otoksen jälkeen hylkäsin sen ja keskityin pelkästään kännykkäkuvaamiseen. ”Oikeat” kuvat olivat liikaa maiseman/luonnon jäljennösyrityksiä, puhelimella ja sen lisukeohjelmilla sain enemmän mukaan sitä intiimiä tunnetta, jota koin siellä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Vapaus. Tehdä rakastamaansa työtä kenenkään siihen puuttumatta. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kapa on valokuvataiteen moniottelija ja pitkän linjan ammattilainen. Saarijärven museossa on esillä kaksi valokuvasarjaa: ”Kotimatka” (2013) ja ”Pääsiäissaari” (2015). Sarjoja yhdistää se, että ne ovat molemmat kuvattu tavallisen kännykän kameralla. Kapa on visuaalinen ajattelija, jolle kaikki asiat kelpaavat kuvattaviksi. Ruma muuttuu hetkessä kauniiksi. Sattumanvaraisuus näkyy kuvissa keveytenä ja yllättävinä sommitelmina. Kuvien vahvat kontrastit, mustavalkoisuus ja...

Jyrki Markkanen

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Jyrki Markkanen s. 1956 Uuraisilla, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Olin jättänyt edellisen vuoden vuosinäyttelyn väliin, ja kuitenkin on erityisen tärkeää näyttää kotiyleisölle mihin on taiteessaan menossa. Näyttely on myös hyvä mahdollisuus tehdä suurempi kokonaisuus hakematta kallista galleriatilaa teoksille, joiden myyntimahdollisuudet ovat vähäiset. Missä olet asunut? Olen asunut Uuraisilla sekä Konnevedellä ja lyhyen ajan myös Kuopiossa. Jyväskylässä olen asunut ehkä 4-vuotiaasta. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Grafiikan pajan vaikutus on tietenkin suuri. Opiskelun jälkeen osallistuin grafiikan kursseille. Paja on ollut kouluni ja työpaikkani. Elämäni ja taiteilijuuteni ovat olleet siihen aina sidoksissa. Lapsuus ja elinympäristön vaikutus ovat avautuneet minulle viime aikoina yhä enemmän. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn hyväksyttiin teokseni ”Koivikko”, sen kaksi versiota. Minulle osoitettu tila on kuitenkin niin suuri, että se vaatii tekemään teoksen uudestaan aivan eri mittakaavassa. ”Koivikko”-teoksessa ohitse kulkeva elämä ja ihmiset saavat kolmiulotteisen muodon. Paperi taipuu vaunuksi, kevyt ja raskas kohtaavat, ihmiset ovat ohitse viliseviä koivunrunkoja. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Ilon hetket ovat monenlaisia ja teoskohtaisia, mutta parasta on löytää työskentelystään uusi odottamaton sivuraide. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Jyrki Markkasen teosten keskiössä on juna ja junarata. Markkanen käsittelee junaa sillä samalla ihmetyksen ja kunnioituksen tunteella, jota pikkupoika tuntee mahtavan junan jylistäessä ohi. Junaan liittyy muistoja, mielikuiva ja nostalgiaa. Nämä junat eivät kulje maiseman läpi vaan maisema kulkee niissä. Matka suomalaisen koivumetsän läpi syvenee filmiksi, jossa etäännyttämisen kautta voi sukeltaa omiin muistoihin. Markkanen on siirtynyt vähitellen grafiikasta kolmiulotteisten teosten pariin. Yksinkertaiset rakenteet ovat muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi, ja teosten koko on...

Mika Natri

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Mika Natri s. 1969 Jyväskylässä, asuu Turussa Miksi hait tähän näyttelyyn? Taiteilijana haluan teokseni esille, en varaston nurkkaan. Näyttelyt kuuluvat työhöni ja tämä näyttelykonsepti kiinnosti. Lisäksi on kiva olla aina välillä esillä kotiseudulla. Missä olet asunut? Olen syntynyt Säynätsalossa (no, teknisesti ottaen nykyään osa Jyväskylää, mutta aikoinaan oma kuntansa). Sieltä muutin Jyväskylään, sieltä Lahteen yhdeksi vuodeksi (Lahden kansanopisto, taidelinja), sieltä Turkuun 1999 (Turun AMK, kuvataidelinja, entinen Piirustuskoulu). Vuoden 2006 asuin Vehmaalla ja 2007 palasin takaisin Turkuun. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? En koe että synnyinpaikallani olisi kovinkaan suurta merkitystä taiteilijuuteni kannalta, paitsi nyt aikuisena, koska käyn mökillä, sukuloimassa ja ystävien luona Keski-Suomessa melko usein ja vierailut antavat luonnollisesti vaikutteita ja voimia taiteen tekemiseen. Asuinpaikka on myös erittäin tärkeä. Asun Turussa ja jäin tänne taideopintojen jälkeen, koska täällä on vireä taide-elämä, paljon kollegoja ja taideyhdistyksiä, kolme taidemuseota ja monta galleriaa sekä ennen kaikkea taiteilijan tärkein työkalu, oma työhuone. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Ainakin veistosinstallaatio ”Vanitas” tulee näyttelyyn. Se on teos, joka kommentoi kulutusta ja materialismia. Teos vaatii ehkä hieman pohdintaa avautuakseen, mutta se on teoksilleni tyypillistä, sillä en halua tarjota liian helppoja vastauksia. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Se, kun asiat loksahtavat kohdilleen ja teos on siinä pisteessä, että ”se on siinä”. Joskus teos antaa odottaa itseään pidemmän aikaa, joskus se syntyy helpommin. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Mika Natrin installaatiokokonaisuus ”Vanitas” käy läpi ihmisen suhdetta itseensä kuluttajana. Natri on monipuolinen taiteilija, joka on viimeaikoina tehnyt veistosten ja julkisten teosten lisäksi maalauksia. Puhtaita abstrakteja maalauksia, jonkinlaisella informalistisella tvistillä. Niissä on voimakas ohikiitävän liikkeen tuntu. Jos ”Vanitas” kuvaa...