Taiteilijan elämää: Mika Natri

Taiteilijan elämää: Mika Natri

Taiteilijan elämää Mika Natri Lähtökohtana teoksille erityisesti elämä Mika Natria (s. 1969) viehättävät kuvanveistossa erityisesti värit, erilaiset tekstuurit sekä luonnonmuodot. Natri on käytännönläheinen ihminen, ja hän mieltää taiteen tekemisen ammatinharjoittamisena. Taiteen keinoin voidaan Natrin mukaan vaikuttaa ihmisiin ja mielipiteisiin sekä hyvässä että pahassa, joten taiteilijan tulee tuntea vastuunsa. Tekijälleen taide aiheuttaa suurta ahdistusta, mutta samalla se tuo myös suurta iloa ja helpotusta. Aloitamme haastattelun pohtimalla, onko Mika Natrin (s. 1969) taiteilijuuteen vaikuttanut se, että hänen äitinsä kuoli hänen ollessa nelivuotias. Oma-aloitteinen, itsenäinen ja vilkas poika kasvoi isänsä kanssa Säynätsalossa. Taiteilijana hän on melko myöhäsyntyinen ajelehdittuaan kauppaopiston tietotekniikan ja Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen opiskelujen kautta taidealan opintoihin. Opiskeltuaan Turussa hän myös jäi sinne asumaan. Kauan aikaa kotipaikka Keski-Suomessa oli hänelle kuin lukittuna sielun pohjalle, kunnes hän nyt muutama vuosi sitten tavallaan löysi uudelleen lapsuuden aikaisen kesämökkinsä Päijänteen rannalla. Nyt jopa muutto keskisuomalaisiin maisemiin voisi olla mahdollinen. Kesämökin lisäksi tärkeäksi paikaksi Mika Natrille on muodostunut Berliini, energiaa sykkivä suurkaupunki.  Asuessaan aikanaan taiteilijaresidenssissä Berliinin lähellä hän tutustui kaupunkiin ja ihastui siihen. Käytännöllinen taiteilija Työskentelyyn Mika Natri suhtautuu käytännöllisesti. Teoksen tekeminen lähtee ideasta ja sen jälkeen hän alkaa miettiä, minkä kokoinen teos voisi olla ja mistä materiaalista sen voisi toteuttaa. Seuraavaksi vuorossa on materiaalin hankinta teosta varten. Hyvä esimerkki teoksen toteuttamisesta voisi olla hänen Kroatiassa 2013 tekemänsä teos Seuraus: Mulla on esimerkiks semmonen kantaaottava teos ku Seuraus kroatiaks Posljedica, sen mä toteutin Kroatiassa. Mä olin siellä 2013 kolme viikkoo tekemässä töitä, ni mä keräsin Adrianmeren rannalta lankunkappaleita ja muovijätettä – ja sitä riitti – sitä muovijätettä riitti siellä kauniilla rannoilla, siis siellä oli kirkas vesi ja ihan älyttömästi muovijätettä ja mä tein sit sellasen...
Taiteilijan elämää: Jyrki Markkanen

Taiteilijan elämää: Jyrki Markkanen

Taiteilijan elämää Jyrki Markkanen Taide on erottamaton osa arkea Jyrki Markkanen (s. 1956) on metalligrafiikan ja valokuvauksen tekniikoiden taitaja, mutta nykyisin hän tekee myös kolmiulotteisia teoksia. Idea tekemiseen lähtee pitkälti omista valokuvista tai elokuvamaailmasta, mutta mikä tahansa asia voi antaa alkusysäyksen teokselle. Taide on Markkasen mukaan olemassa antaakseen ihmisille jonkinlaisen toisen näkökannan tai näkemyksen maailmasta. Taide on otettavissa ja nähtävissä sille, joka sen haluaa, taiteilija kuvailee. Jyrki Markkanen asuu ja osittain työskentelee tällä hetkellä vanhassa, tunnelmallisessa, punaisessa omakotitalossa, jonne hän muutti jo pienenä poikana. Työhuone on täynnä mielenkiintoisia esineitä: vinyylilevyjä, autojen pienoismalleja sekä vanha elokuvaprojektori, joka tulee saamaan mahdollisesti paikkansa tulevassa näyttelyssä. Markkanen kertoo olleensa nuorempana sisarusparven itkuiikka kolmen vanhemman sisaruksen hallitessa tilanteita. Kotitalossa vallitsivat isoisän arvot niin hyvässä kuin pahassa. Isoisä Urho Lehtinen oli kova tekemään töitä ja pitämään järjestystä. Hän oli ammatiltaan taiteilija, joten taiteilijan ammatista sisältöineen tuli itsestäänselvyys heti lapsuudesta saakka. Kiinnostava ja monin tavoin antoisa paikka Markkaselle tällä hetkellä ei ole kuitenkaan lapsuudenkoti, vaan Imatralla Vuoksen varrella oleva metsä, jossa on ennen ollut Vuoksenniskan satama-alue. Luonnontilassa, täysin hoitamaton metsä on täynnä kaikenlaisia mielenkiintoisia. Inspiraatio voi tempaista Markkasen mukaansa lähes missä ja milloin vain, ja sen erottaminen arjesta on lähestulkoon mahdotonta. Taide on elämää tai miten sen nyt katsoo. Emmää nää mitään semmosta rajaa kauheesti sen taiteen tekemisen ja muun elämän välillä, että se jatkuu, vaikka kuin yrittäs olla jatkamatta nii se varmaan jatkus […] kyllä tietysti toki tulee sellasia niin kuin kramppeja että ei niin kuin, tai niitä tulee… ehkä niitä tulee, vähän päästäkin jo välillä että eihän tässä välillä oo mittää järkeä tässä touhussa, että sitä ajattelee tietyiltä kanteilta. Mutta, kyllä se vaan jatkuu...
Taiteilijan elämää: Anna Ruth

Taiteilijan elämää: Anna Ruth

Taiteilijan elämää Anna Ruth Oma tila keskellä Taide on Anna Ruthin (s. 1975) tapa tutkia asioita ja ympäristöä. Yksittäinen teos voi olla esimerkiksi vastaus tiettyyn taiteilijaa askarruttavaan kysymykseen. Varsinaisen merkityksen kukin teos saa kuitenkin vasta yleisön lähestyessä sitä avoimin mielin. Ruthin suhde taiteeseen on käytännönläheinen, ja taiteilijan ammatin ohessa hän työskentelee luontevasti esimerkiksi siivous- ja käännöstöissä. Onnellisimmillaan Ruth on kuitenkin ahertaessaan omassa työtilassaan taideteoksen parissa. Joskus sitä voi tarkasti nimetä ja muistaa sen hetken, jolloin vain tietää, mikä minusta tulee isona. Anna Ruthilla tuo hetki oli 11 vuotiaana, jolloin hän tiesi tulevansa taiteilijaksi ..mutta olen kertonu aikaisemmin semmonen tarina, että no tausta on se, että olin steinerkoulussa ensimmäinen neljä vuotta ja sitten oli semmoinen välivuosi et mä opiskelin yks kaverin luona et se semmonen niinku kotikoulu ja sitte sen jälkeen ihan sen jälkeen on menny tavallinen kouluihin ja se oli kuudes luokka kun menin tavalliseen kouluun ja siellä meillä oli maalaustunti ja mä maalasin semmonen violetti värinen lehmä pellossa, jossa oli paljon väriä ja kaikki semmosta ku.. ja tota teos meni johonki kilpailuun se opettaja oli valinnut useita teoksia ja lähetti ne kilpailuun ja se voitti.. ei niinku pää.. se oli semmonen niinku et tuli lapsia paljon eri kouluista ja se meni sinne ja sitte ne kaikki teokset kiersi tota Kanadaa ja Yhdysvallat ja mä en tiedä onko jossain muallakin ja sitte ne päätyi Washington DC:n semmonen niinku kokoelmiin, että ne on siinä, että mulla on teos siellä ja se oli tosi merkittävä kokemus, koska oli avajaiset siellä se Vancouver Art Galleryssä, semmonen vähä niinku taidemuseo on täällä Jyväskylässä, mutta niinku askel eteenpäin niinku iso kaupungissa ja siellä meidän...
Taiteilijan elämää: Henna Vainio

Taiteilijan elämää: Henna Vainio

Taiteilijan elämää Henna Vainio Kyseenalaista teelusikkasi Yhteisen kielen kautta mistä tahansa paikasta voi tulla koti, kertoo nykyisin Lontoossa asuva kuvanveistäjä Henna Vainio (s.1981). Häntä inspiroivat kieli, kirjallisuus ja eletty ympäristö. Idean teokseen saattaa löytää jostain arkipäiväisestä yksityiskohdasta, vaikkapa teelusikasta. Henna Vainio kertoo olleensa rauhallinen ja särmätön lapsi. Hän varttui Jyväskylässä nelilapsisen perheen nuorimpana yhdessä kaksoissisarensa kanssa. Lapsuuskodista saamistaan arvoista hän mainitsee tasavertaisuuden ja ahkeruuden. Taiteilijana Henna Vainiota inspiroivat kieli, kirjallisuus ja eletty ympäristö. Yhteisen kielen kautta mistä tahansa paikasta voi tulla koti ja sen voi tuntea omaksi. Tästä hänellä varmasti onkin kokemusta, sillä hän asuu ja työskentelee nykyisin Lontoossa. Loputtomista toistoista sulavaan vuoropuheluun Yleensä teokset alkavat jostakin arkipäiväisestä yksityiskohdasta tai materiaalista, joka ‘pistää silmään’ ja saa tarkastelemaan sitä lähemmin. Henna Vainio mainitsee Georges Perecin kehoituksen ‘kyseenalaista teelusikkasi’, tarkoittaen ettei mikään tila tai työkalu ole liian tuttu perusteelliseen tarkasteluun. Teokset rakentuvat useiden toistojen ja sarjojen kautta. Välillä työskentely tuntuu loputtomilta ”neuvottelulta ” teoksen kanssa. Rakentaminen ja purkaminen kulkevat koko ajan käsi kädessä. Jos vaikeata työskentelemisessä ovat loputtomalta tuntuvat toistot, tuottaa iloa yllätyksellisyys. Itsensä kanssa käytävät neuvottelut muuttuvat sulavammaksi vuoropuheluksi. Tärkeintä on teoksen tietty autonomia tai dynamiikka esineenä. Sitä, milloin teos on valmis, on joskus vaikea määrittää. Välillä tuntuu että ei milloinkaan. Teoksen osat voisivat hyvin vaihtaa paikkaa tai ne voisi valjastaa uuteen tarkoitukseen. Mutta ehkä teos on valmis silloin kun se omaa tuon edellä mainitun autonomian tai dynamiikan esineenä. Tosissaan tehtynä taide on aina kantaaottavaa, mutta sen ei pitäisi olla edellytys taiteen tekemiseen. Taiteilijan työn ohella Henna Vainio on työskennellyt mm. muiden taiteilijoiden assistenttina, kääntäjänä, torimyyjänä ja toimistotyöläisenä. Hänelle hyvä elämä tarkoittaa omannäköistä...
Valokuva Tauri Kankaanpää

JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO

Kauppakatu 23
40100 Jyväskylä

puh. 014 266 4391
puh. 014 266 4398
www.jyvaskyla.fi

SAARIJÄRVEN MUSEO

Herajärventie 2

43100 Saarijärvi

puh. 044 4598 412
puh. 044 4598 411
www.saarijarvi.fi/museo

KEURUUN MUSEO

Kangasmannilantie 4
42700 Keuruu

puh. 040 965 5597
www.keuruunmuseo.fi

GALLERIA JARSKA

Ryöppäläntie 59
Tarvaala, Saarijärvi

puh. 044 4598 411
www.saarijarvi.fi/museo