Taiteilijan elämää: Jyrki Markkanen
Taiteilijan elämää Jyrki Markkanen Taide on erottamaton osa arkea Jyrki Markkanen (s. 1956) on metalligrafiikan ja valokuvauksen tekniikoiden taitaja, mutta nykyisin hän tekee myös kolmiulotteisia teoksia. Idea tekemiseen lähtee pitkälti omista valokuvista tai elokuvamaailmasta, mutta mikä tahansa asia voi antaa alkusysäyksen teokselle. Taide on Markkasen mukaan olemassa antaakseen ihmisille jonkinlaisen toisen näkökannan tai näkemyksen maailmasta. Taide on otettavissa ja nähtävissä sille, joka sen haluaa, taiteilija kuvailee. Jyrki Markkanen asuu ja osittain työskentelee tällä hetkellä vanhassa, tunnelmallisessa, punaisessa omakotitalossa, jonne hän muutti jo pienenä poikana. Työhuone on täynnä mielenkiintoisia esineitä: vinyylilevyjä, autojen pienoismalleja sekä vanha elokuvaprojektori, joka tulee saamaan mahdollisesti paikkansa tulevassa näyttelyssä. Markkanen kertoo olleensa nuorempana sisarusparven itkuiikka kolmen vanhemman sisaruksen hallitessa tilanteita. Kotitalossa vallitsivat isoisän arvot niin hyvässä kuin pahassa. Isoisä Urho Lehtinen oli kova tekemään töitä ja pitämään järjestystä. Hän oli ammatiltaan taiteilija, joten taiteilijan ammatista sisältöineen tuli itsestäänselvyys heti lapsuudesta saakka. Kiinnostava ja monin tavoin antoisa paikka Markkaselle tällä hetkellä ei ole kuitenkaan lapsuudenkoti, vaan Imatralla Vuoksen varrella oleva metsä, jossa on ennen ollut Vuoksenniskan satama-alue. Luonnontilassa, täysin hoitamaton metsä on täynnä kaikenlaisia mielenkiintoisia. Inspiraatio voi tempaista Markkasen mukaansa lähes missä ja milloin vain, ja sen erottaminen arjesta on lähestulkoon mahdotonta. Taide on elämää tai miten sen nyt katsoo. Emmää nää mitään semmosta rajaa kauheesti sen taiteen tekemisen ja muun elämän välillä, että se jatkuu, vaikka kuin yrittäs olla jatkamatta nii se varmaan jatkus […] kyllä tietysti toki tulee sellasia niin kuin kramppeja että ei niin kuin, tai niitä tulee… ehkä niitä tulee, vähän päästäkin jo välillä että eihän tässä välillä oo mittää järkeä tässä touhussa, että sitä ajattelee tietyiltä kanteilta. Mutta, kyllä se vaan jatkuu...
Taiteilijan elämää: Anna Ruth
Taiteilijan elämää Anna Ruth Oma tila keskellä Taide on Anna Ruthin (s. 1975) tapa tutkia asioita ja ympäristöä. Yksittäinen teos voi olla esimerkiksi vastaus tiettyyn taiteilijaa askarruttavaan kysymykseen. Varsinaisen merkityksen kukin teos saa kuitenkin vasta yleisön lähestyessä sitä avoimin mielin. Ruthin suhde taiteeseen on käytännönläheinen, ja taiteilijan ammatin ohessa hän työskentelee luontevasti esimerkiksi siivous- ja käännöstöissä. Onnellisimmillaan Ruth on kuitenkin ahertaessaan omassa työtilassaan taideteoksen parissa. Joskus sitä voi tarkasti nimetä ja muistaa sen hetken, jolloin vain tietää, mikä minusta tulee isona. Anna Ruthilla tuo hetki oli 11 vuotiaana, jolloin hän tiesi tulevansa taiteilijaksi ..mutta olen kertonu aikaisemmin semmonen tarina, että no tausta on se, että olin steinerkoulussa ensimmäinen neljä vuotta ja sitten oli semmoinen välivuosi et mä opiskelin yks kaverin luona et se semmonen niinku kotikoulu ja sitte sen jälkeen ihan sen jälkeen on menny tavallinen kouluihin ja se oli kuudes luokka kun menin tavalliseen kouluun ja siellä meillä oli maalaustunti ja mä maalasin semmonen violetti värinen lehmä pellossa, jossa oli paljon väriä ja kaikki semmosta ku.. ja tota teos meni johonki kilpailuun se opettaja oli valinnut useita teoksia ja lähetti ne kilpailuun ja se voitti.. ei niinku pää.. se oli semmonen niinku et tuli lapsia paljon eri kouluista ja se meni sinne ja sitte ne kaikki teokset kiersi tota Kanadaa ja Yhdysvallat ja mä en tiedä onko jossain muallakin ja sitte ne päätyi Washington DC:n semmonen niinku kokoelmiin, että ne on siinä, että mulla on teos siellä ja se oli tosi merkittävä kokemus, koska oli avajaiset siellä se Vancouver Art Galleryssä, semmonen vähä niinku taidemuseo on täällä Jyväskylässä, mutta niinku askel eteenpäin niinku iso kaupungissa ja siellä meidän...