Mika Natri

Lähtökohtana teoksille erityisesti elämä

Mika Natria (s. 1969) viehättävät kuvanveistossa erityisesti värit, erilaiset tekstuurit sekä luonnonmuodot. Natri on käytännönläheinen ihminen, ja hän mieltää taiteen tekemisen ammatinharjoittamisena. Taiteen keinoin voidaan Natrin mukaan vaikuttaa ihmisiin ja mielipiteisiin sekä hyvässä että pahassa, joten taiteilijan tulee tuntea vastuunsa. Tekijälleen taide aiheuttaa suurta ahdistusta, mutta samalla se tuo myös suurta iloa ja helpotusta.

Aloitamme haastattelun pohtimalla, onko Mika Natrin (s. 1969) taiteilijuuteen vaikuttanut se, että hänen äitinsä kuoli hänen ollessa nelivuotias. Oma-aloitteinen, itsenäinen ja vilkas poika kasvoi isänsä kanssa Säynätsalossa. Taiteilijana hän on melko myöhäsyntyinen ajelehdittuaan kauppaopiston tietotekniikan ja Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen opiskelujen kautta taidealan opintoihin. Opiskeltuaan Turussa hän myös jäi sinne asumaan. Kauan aikaa kotipaikka Keski-Suomessa oli hänelle kuin lukittuna sielun pohjalle, kunnes hän nyt muutama vuosi sitten tavallaan löysi uudelleen lapsuuden aikaisen kesämökkinsä Päijänteen rannalla. Nyt jopa muutto keskisuomalaisiin maisemiin voisi olla mahdollinen. Kesämökin lisäksi tärkeäksi paikaksi Mika Natrille on muodostunut Berliini, energiaa sykkivä suurkaupunki. Asuessaan aikanaan taiteilijaresidenssissä Berliinin lähellä hän tutustui kaupunkiin ja ihastui siihen.

Käytännöllinen taiteilija

Työskentelyyn Mika Natri suhtautuu käytännöllisesti. Teoksen tekeminen lähtee ideasta ja sen jälkeen hän alkaa miettiä, minkä kokoinen teos voisi olla ja mistä materiaalista sen voisi toteuttaa. Seuraavaksi vuorossa on materiaalin hankinta teosta varten. Hyvä esimerkki teoksen toteuttamisesta voisi olla hänen Kroatiassa 2013 tekemänsä teos Seuraus:

Mulla on esimerkiks semmonen kantaaottava teos ku Seuraus kroatiaks Posljedica, sen mä toteutin Kroatiassa. Mä olin siellä 2013 kolme viikkoo tekemässä töitä, ni mä keräsin Adrianmeren rannalta lankunkappaleita ja muovijätettä – ja sitä riitti – sitä muovijätettä riitti siellä kauniilla rannoilla, siis siellä oli kirkas vesi ja ihan älyttömästi muovijätettä ja mä tein sit sellasen saasteita kommentoivan teoksen, että siinä oli puu, joka oli koottu niistä puunkappaleista, ajopuunkappaleista ja sit siinä oli mustia kukkia, jotka mä olin tehny siitä mustasta muovijätteestä, mitä sieltä rannalta keräsin. Se on esimerkiks yks tapa, millä mä teen teoksia.

Mika Natri kertoo visuaalisten ärsykkeiden jäävän hänelle helposti päähän ja näitä ajatuksia voi käyttää teoksen lähtökohtana. Inspiraation lähdettä hän ei pysty tarkasti nimeämään, joten lähtökohtana teoksille on koko elämä. Ajatus teoksesta saattaa herätä hänen nähdessä vaikkapa ränsistyneen oven, rikkaruohon tunkeutumassa asfaltin halkeamasta. Osa teoksista on esteettisiä sekä puhtaasti abstrakteja teoksia. Erityisesti Natria viehättävät värit, erilaiset tekstuurit sekä luonnonmuodot. Inspiraation lähteenä voivat toimia jokapäiväiset vihannekset kuten kurpitsat ja paprikat. Idean teokseen voi saada mieleensä kuvana valmiista teoksesta juuri ennen nukahtamista. Kuva ohjenuoranaan hän on toteuttanut lopullisen teoksen. Teos ei kuitenkaan valmiina ole tuon unen ja valveen rajamailla nähdyn teoksen kaltainen, koska työ ohjaa itseään tarkoitettuun suuntaan. Kantaaottavuus on myös tärkeä osa Natrin teoksia. Aiheita näihin teoksiin löytyy esim. uutisista tai sanomalehtijutuista.

Vaikkapa luontoon liittyvää, että miten on saasteet lisääntyneet tai sitten esimerkiks lukenu siitä, kuinka Suomenlahdella viedään öljyä miljoonia ja miljoonia tonneja ja kuinka vaarallinen paikka se on se karikkoinen ja sit jos vaikkapa on ahtojäiden aika taikka vastaavaa niin se on sit ihan täysin mahdotonta saada sitä öljyä pois sieltä, jos tapahtuu öljyvahinko, ni tälläset on vaikuttanu ja sitä kautta saanu ideoita teoksien toteuttamiseen.

Tärkeintä on hyvä fiilis ja tunne työskentelyn aikana. Työ sinänsä on vaihtelevaa, jokainen päivä on erilainen ja jokainen teos on erilainen. Joskus tekeminen on tuskan takana eikä se sinänsä haittaa. Teos saattaa olla teknisesti hankalasti toteutettavissa, tai sitten se on helppo tehdä, mutta sen työstäminen on henkisesti raskaampaa ja vaikeampaa. Tekemisessä vaikeinta on lopettaa ajoissa. Teoksen ylityöstäminen vain pilaa teoksen, kun taas pieni epätäydellisyys, särö, tekee teoksesta inhimillisen ja siten myös paremman. Lopullisesti teos on valmis vasta, kun se on esillä yleisölle. Vuoropuhelu teoksen ja yleisön kanssa on aina osa teosta. Taiteilija ei koskaan tee teosta itselleen, vaan teos on valmis vasta kun sen voi tuoda esille työhuoneesta. Taide ei ole koskaan ollut eksakti tiede kuten esim. matematiikka, joten teoksen valmius voi olla taiteilijan määriteltävissä. Mutta silti taiteen valmiuden määrittää myös yleisö.

Taiteen ahdistus ja ilo

Taiteen tekeminen on aina ollut yksi ihmisen perustarpeista. Jo kivikaudella tehtiin maalauksia luoliin ja kallioihin, vaikka tuskin ihmisellä silloinkaan oli ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi taiteen tekoon. Taiteelle kuitenkin uhrattiin aikaa, joka ehkä oli pois jostain elintärkeästä. Ihmisessä tuntuu olevan jokin sisäsyntyinen tarve luoda ja toteuttaa itseään taiteen keinoin. Taiteella sinänsä on oma itseisarvonsa, sitä ei tarvitse tehdä mistään hyötynäkökulmasta, mutta sen avulla voi nostaa esille yhteiskunnassa olevia epäkohtia. Taiteen keinoin voidaan vaikuttaa ihmisiin ja mielipiteisiin sekä hyvässä että pahassa, joten taiteilijan tulee tuntea vastuunsa. Käytännön läheisenä ihmisenä Mika Natri mieltää olevansa taiteilijana ammatinharjoittaja. Suomen taidemarkkinat ovat ohuet ja vähäiset, joten taiteella eläminen Suomessa on haasteellista. Meille ei ole muodostunut samanlaista taiteen hankkimisen kulttuuria kuin esim. Ruotsissa. Silti melko pienelläkin sijoituksella voi jokainen ostaa kotiinsa aitoa taidetta; esim. suuremmissa kaupungeissa on taiteilijaseuroilla taidelainaamoita, joista saa vuokrata teoksia kotiinsa. Käytännössä teoksen saa silloin seinälleen korottomalla osamaksulla. Onneksi kuitenkin Suomessa on melko hyvä apurahajärjestelmä, koska sen avulla on voitu kompensoida taidemarkkinoiden pienuutta. Nykyinen, jo pitkään jatkunut, talouden huono tilanne on vaikuttanut paljon ihmisten halukkuuteen hankkia taidetta. Taideteos on luksustuote, jonka hankinnasta on huonompina aikoina vara tinkiä. Taiteilijan pitäisi saada omasta työstään elanto myymällä teoksiaan. Hyvä elämä on turvallisuuden tunnetta ja tieto siitä, että on varaa ostaa ruokaa ja maksaa asumisestaan. Taide aiheuttaa tekijälleen välillä suunnatonta ahdistusta, mutta samalla se tuo myös suunnatonta iloa ja helpotusta