Henna Vainio

Henna Vainio kertoo olleensa rauhallinen ja särmätön lapsi. Hän varttui Jyväskylässä nelilapsisen perheen nuorimpana yhdessä kaksoissisarensa kanssa. Lapsuuskodista saamistaan arvoista hän mainitsee tasavertaisuuden ja ahkeruuden.

Taiteilijana Henna Vainiota inspiroivat kieli, kirjallisuus ja eletty ympäristö. Yhteisen kielen kautta mistä tahansa paikasta voi tulla koti ja sen voi tuntea omaksi. Tästä hänellä varmasti onkin kokemusta, sillä hän asuu ja työskentelee nykyisin Lontoossa.

Loputtomista toistoista sulavaan vuoropuheluun

Yleensä teokset alkavat jostakin arkipäiväisestä yksityiskohdasta tai materiaalista, joka ‘pistää silmään’ ja saa tarkastelemaan sitä lähemmin. Henna Vainio mainitsee Georges Perecin kehoituksen ‘kyseenalaista teelusikkasi’, tarkoittaen ettei mikään tila tai työkalu ole liian tuttu perusteelliseen tarkasteluun. Teokset rakentuvat useiden toistojen ja sarjojen kautta. Välillä työskentely tuntuu loputtomilta ”neuvottelulta ” teoksen kanssa. Rakentaminen ja purkaminen kulkevat koko ajan käsi kädessä. Jos vaikeata työskentelemisessä ovat loputtomalta tuntuvat toistot, tuottaa iloa yllätyksellisyys. Itsensä kanssa käytävät neuvottelut muuttuvat sulavammaksi vuoropuheluksi. Tärkeintä on teoksen tietty autonomia tai dynamiikka esineenä. Sitä, milloin teos on valmis, on joskus vaikea määrittää. Välillä tuntuu että ei milloinkaan. Teoksen osat voisivat hyvin vaihtaa paikkaa tai ne voisi valjastaa uuteen tarkoitukseen. Mutta ehkä teos on valmis silloin kun se omaa tuon edellä mainitun autonomian tai dynamiikan esineenä.

Tosissaan tehtynä taide on aina kantaaottavaa, mutta sen ei pitäisi olla edellytys taiteen tekemiseen. Taiteilijan työn ohella Henna Vainio on työskennellyt mm. muiden taiteilijoiden assistenttina, kääntäjänä, torimyyjänä ja toimistotyöläisenä. Hänelle hyvä elämä tarkoittaa omannäköistä elämää.