Henna Vainio

s. 1981 Jyväskylässä, asuu Lontoossa

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Olen kotoisin Jyväskylästä, mutta asuinpaikkani on opiskelun ja työn myötä ollut viimeisten kymmenen vuoden ajan Lontoo. Kauan ulkomailla asuneena olen pitkään halunnut tutustua Keski-Suomen taidekenttään paremmin. Näyttelyyn hakeminen tuntui hyvältä tavalta saada tuntumaa taiteen tekijöistä ja nykytaiteesta maakunnassa.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

En koe, että synnyinpaikallani olisi varsinaista merkitystä minulle taiteilijana, mutta nykyisen asuinpaikkani Lontoon vaikutteilla on varmasti ollut suuri merkitys työskentelyni kehittymisen kannalta.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Näyttelyyn tulevissa teoksissani olen mm. valanut arkipäiväisistä ruokatarvikkeista, kuten pähkinöistä ja kaalinlehdistä, pieniä lyijy-, vaha- ja pronssiveistoksia ja yhdistänyt niitä osaksi suurempia veistoksellisia kokonaisuuksia, joissa olen käyttänyt lasia, kipsiä ja terästä.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Käytän teoksissani paljon kipsiä sen erinomaisten käsittely- ja valumahdollisuuksien takia. Muottien avulla teen niin kerrannaisia kuin sarjoja, jotka yhdistän tekoprosessin aikana erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Erillisten palojen vaihdettavuus ja muokattavuus – ajatus modulaarisuudesta – on tärkeä osa työprosessiani ja johtaa useisiin eri yhdistelmiin. Minusta on mielenkiintoista, että englannin kielen sana ”casting” voidaan ymmärtää niin esineen valamisena kuin osajakona tai roolituksena teatterissa. Juuri tällaisen veistoksellisen ”uudelleenroolituksen” kautta niinkin arkipäiväinen asia kuin pähkinä voi näyttäytyä täysin uudessa valossa, tai humoristisessa mielessä ”ladattuna”.

Käytät materiaaleja niiden omista lähtökohdista. Mitä materiaalit merkitsevät?

Materiaalit ovat mielestäni aktiivisia, koska ne sisältävät erilaisia visuaalisia, symbolisia, koristeellisia, assosiatiivisia ja muita merkityksiä, joista eri käyttäjä ymmärtää jokaisen eri tavoin. Materiaalien kautta olen kiinnostunut erilaisten merkitysten avaamisesta ja päällekkäin asettelusta. Uskon, että sen seurauksena jonkinlainen hierarkioiden litistyminen ja käännös voi tapahtua, ja jännite/lataus syntyä.

Ketkä taiteilijat ovat sinulle tärkeimmät suhteessa omaan työhösi?

Viimeaikaisista näyttelyistä Rosemarie Trockelin ”Cosmos” Serpentine Galleriassa oli vaikuttava. Koin hänen ideoidensa ja materiaalien käyttönsä olevan lähellä oman työskentelyni logiikkaa.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Henna Vainio puolestaan tekee veistoksia, jotka ovat vähäeleisiä mutta merkityksiltään rikkaita.

Vainion teokset ovat pelkistettyjä, abstrakteja sommitelmia arkipäiväisistä materiaaleista: kipsistä, paperista, lasista, teräksestä, maalista. Yksinkertaiset, mutta yllättävät rinnastukset erilaisten materiaalinen välillä tuovat veistoksiin vinhan takapotkun.

Näistä rinnastuksista Vainio on saanut teoksiinsa kevyen, melkein humoristisen otteen. Veistoksissa näkee usein jotain sellaista, johon ei odota törmäävänsä. Se voi olla sanomalehdestä puristettu lankku tai pronssinen pähkinä lasilevyjen liitoskohdassa.

Teoksessa ”Kind Cuts” laatikkorakenteiden päälle asetetut lasilevyt on sommitellen maalattu ja vahattu. Veistos näyttää kolmiulotteiselta maalaukselta.

Katsoessani Vainion teoksia en pysty purkamaan niitä tarinoiksi. Veistoksien olemus on kuin avaruudesta tulleen esineen: ne ovat täydellisiä ja suvereeneja. Voidaan olettaa, että esineet ovat täynnä tarinoita, mutta emme voi katsomalla teoksen muotoja ja pintaa johtaa niiden salaisuuksia.

Jotain perin juurin kiinnostavaa teoksissa on, ne puhuttelevat toisiaan ja katsojaa – houkuttelevat nauramaan ja tutkimaan tarkemmin meitä ympäröiviä esineitä ja yltäkylläistä materiaalien tarjontaa.