Kyllikki Rämänen

s. 1947 Saarijärvellä, asuu Saarijärvellä

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Kiinnostava. Näyttelykokonaisuus vaikutti haastavalta ja mielenkiintoiselta. Mahdollisuudesta hakea mukaan näyttelyyn tiedotettiin hyvin. Yhteisnäyttelyyn ja etenkin kutsunäyttelyyn osallistuminen ei vaadi huimaa ja tukevaa rahapussia.

Missä olet asunut?

Olen asunut elämäni pääsääntöisesti Saarijärven Koskenkylällä Kalmujoen rannalla maisemallisesti arvostetulla alueella. Maaseudun pikkukylän maalaistalon asukki. Meillä on paljous kaukana, mutta paljon on lähellä meitä.
Asuin muualla, kun olin Palokassa emäntäkoulussa vajaan vuoden ja sen jälkeen 4–5 kk lapsenhoitajana Helsingissä.

Saan yhä asua syntymäkotonani Kalmukoskella.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

En pidä itseäni taiteilijana, olen laiseni kuvantekijä. Paikan merkitys on minulle KAIKKI: Pikkukylän luonnonkaunis ympäristö, pienet muuttumat ovat veistoksellisen kauniita, hauraita, herättäviä löytämään ja näkemään pienenkin liikkeen suuruuden.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Teokset ovat levylle öljyvärillä maalattuja ajatuksia.

Kuvaan elämän adjektiiveja. Mitä elämä on, mitä ilman ei voi olla tasapainoa, miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta miten valtavuus voi olla liki olematon.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Tekemisen ilo. Lapsuuden haave elää ja kantaa. Tönkkösuora ajatteluni ajaa minut riemukkaaseen löytämiseen ja yrittämiseen kuvata elämän havaintokirjani tarinoita, hetkiä, aarteita.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Kyllikki Rämänen on itseoppinut taiteilija. Muodollisen taidekoulutuksen puute ei ole hidastanut hänen matkaansa taiteilijana – kyse saattaa olla päinvastaisesta. Hän on saanut kypsyä tekijänä omilla ehdoillaan ja vailla taidekoulun prässäystä.

Rämänen maalaa tunteella abstrakteja teoksia, joissa muodot ovat tarkkarajaisia, mutta värit häilyväisiä. Tummaa taustaa vasten hehkuvat erilaiset muodot sinisen, keltaisen ja vihreän sävyissä. Pensselin jälkeä ei juuri näy, tai se näyttäytyy kevyinä hipaisuina ja satunnaisina raapaisuina.

Näyttelyn teossarjassa Rämänen ajaa takaa oivalluksen tai valaistumisen hetkeä. Jonain lyhyenä hetkenä voi kokea tunteen, että kaikki on selvää ja sitten äkkiä tunne katoaa. Rämänen on maalaussarjassaan työstänyt tätä tunnetta ja etsinyt sille yhä tarkempia ilmenemismuotoja.

Rämäsen työt ovat jotenkin monumentaalisia, eivät niinkään kooltaan kuin tunnelmaltaan. Niissä on intensiivinen läsnäolon ja paikan tuntu. Se tulee voimakkaasta valosta, jolla värilliset alueet hehkuvat. Näyttää siltä kuin hengen palo tunkisi ulos kankaasta.