Noora Schroderus

s. 1982 Pirkkalassa, asuu Salossa

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Fiksuna ihmisenä tajusin mennä naimisiin keskisuomalaisen kuvanveistäjän kanssa. Tämä näyttely tuli tietooni hänen kauttaan.

Missä olet asunut?

Opiskeluaikoina Orivedellä, Kankaanpäässä ja Ljubljanassa Sloveniassa, kuvanveistäjän ammatissa toimiessani Nurmijärvellä ja nyt Salossa. Mukaan on mahtunut myös residenssioleilua Norjassa ja Rovaniemellä.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

Kumpikin on sattuma, joka on johdattanut odottamattomiin löytöihin.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Teokseni on toteutettu eri maiden muotokuvaseteleistä kirjomalla seteleiden henkilöille uudet hiukset. Teos sisältää ajatuksia rahan arvosta, omaisuudesta, vallasta ja inhimillisyydestä sekä kulttuurin rahoittamisen paradoksista. Luomistyön myötä alkuperäinen arvoesine tuhoutuu omassa käyttötarkoituksessaan, mutta nostaa arvoaan taiteellisen työn materiaalina.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Se hetki, jossa työskentely soljuu eteenpäin vaivattomasti ja pakottomasti.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Kimmo ja Noora Schroderus ovat viimeaikaisissa teoksissaan ottaneet aiheikseen kuvanveistoon perinteisesti liittyviä teknisiä vaiheita.

Kimmo Schroderus tunnetaan isoista ja painavista veistoksista. Niiden vaikuttavuus perustuu materiaalin käsittelyyn ja pikkutarkkaan työstöjälkeen. Noora Schroderus puolestaan tunnetaan vinon huumorin sävyttämistä pienoisesineistä. Heidän ensimmäinen yhteinen teoksensa oli ”Maailma”, joka oli esillä ensimmäisen kerran 2011.

”Maailma” on häkellyttävä tummasävyinen aikuisten leikkikenttä. Autot ja ihmiset seikkailevat osana monipolvista maisemaa. Veistos on kuin suuri testialue, jossa veistäjät voivat heittäytyä yllättäviinkin kokeiluihin. On vaikea nähdä missä toisen tekeminen alkaa ja toisen loppuu. He täydentävät toisiaan saumattomasti, mutta tarkkaan katsottuna molempien oma kädenjälki erottuu.

Schroderuksia kiinnostavat aiheina kuvanveistämiseen liittyvät tekniset vaiheet. Kun tavallinen katsoja tutkii veistosta, on hänen vaikea kuvitella kaikkia niitä työvaiheita, joita valmis veistos tarvitsee.

Schroderusten teokset hyödyntävät niitä työvaiheita, jotka usein jäävät katsojilta piiloon. Kun näytetään, miten taikatemppu tehdään, ei se automaattisesti vähennä itse tempun arvostusta. Usein se saa näkemään taidon ja vaivan, joka kaiken mahdollistaa. Sama toimii taiteessa: kun katsoja tuntee teoksen tekotapoja paremmin, osaa hän lukea teoksia tarkemmin. Taiteen arvoitus ei tyhjene, vaikka sitä avataan ja selitetään.