Tiina Pyykkinen

s. 1983 Saarijärvellä, asuu Helsingissä

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Näyttelykonsepti kuulosti mielenkiintoiselta ja olen syntynyt Keski-Suomessa.

Missä olet asunut?

Olen syntynyt Saarijärvellä ja asunut Saarijärven lisäksi Orivedellä, Kokkolassa, Kankaanpäässä, Leipzigissä (Saksassa) sekä Helsingissä.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

Synnyinseudullani/kotikunnallani on suuri merkitys henkilöhistoriassani. Tämänhetkinen asuinkuntani määrittää pitkälti sosiaalista elämääni sekä työskentelyäni.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Näyttelyssä on esillä kuutionmuotoinen huonetila, jonne katsojan on mahdollista mennä sisään. Kauttaaltaan valkoiseksi maalattuun tilaan on sijoteltuina huonekaluja. Huonekalujen heijastavan maalipinnan vuoksi esineet reagoivat voimakkaaseen valaistukseen sekä havaitsijan liikkeeseen.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Taiteen tekemisessä suurinta iloa tuottaa oppiminen.

Teoksissasi on usein heijastuksia ja kiiltoja. Teoksiesi kuva-aihetta on vaikea hahmottaa ja ne tuntuvat muuttuvan koko ajan katsomiskulmasta riippuen. Mikä on teoksiesi kuva-aihe ja miten se valikoituu teoksiisi?

Hetkelliset näkymät teoksissani rakentuvat peilimäisen maalauspinnan kautta. Kiiltävät maalipinnat kopioivat ympäristöään, tehden itse esityspaikasta aiheen maalattujen kuva-aiheiden rinnalle. Valon voimakkuus ja esityspaikan arkkitehtuuri vaikuttavat näkymään. Katsojan vaihtaessa kuvakulmaa kokonaiskuva teoksista muuttuu.

Jokainen paikka ja aika luovat tarinaan oman muuntuvan sivujuonensa, jonka väliaikaisuus tallentuu muistoksi

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Tiina Pyykkinen haluaa häiritä katsojaa. Hänen teoksiaan ei ole helppo hahmottaa, koska ne kiiltelevät ja tummuvat merkillisesti. Jostain yllättävästä katselukulmasta voi nähdä maalauksen aiheen, mutta silloinkin vain osittain, koska siihen yhdistyy heijastus tilasta, jossa maalaus esitetään.

Pyykkinen käyttää hyödykseen maalaamisen teknistä virhettä – sekoittamalla alkydejä pigmenttiin, maalauksen pinta häviää. Kiiltävä pinta vuorottelee mattapinnan kanssa. Maalauksen usein esittävä aihe jää toissijaiseksi, kun katsoja yrittää löytää kuvakulman, joka avautuisi maalauksen sisään. Teos tulee todeksi vasta katsojan liikkumisen myötä.

Olemme turtuneet heijastuksiin suurkaupunkien isojen näyteikkunoiden vilinässä. Nämä välähdyksenomaiset illusoriset tilat, joita silmä havaitsee ikkunoiden heijastuksissa, bussin ikkunoissa tai kiiltävissä seinäpinnoissa, ovat Pyykkisen taiteen ytimessä.

Pyykkisen heijastusten maailmassa katsojasta tulee auttamatta osa teosta, hieman niin kuin kulkisi huvipuiston naurutalossa – ilman naurua. Pyykkisen tilamaalaukset eivät ole hauskoja, ne herättävät pikemminkin ihmetystä ja uteliaisuutta.