Tiina Pyykkinen

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Tiina Pyykkinen s. 1983 Saarijärvellä, asuu Helsingissä     Miksi hait tähän näyttelyyn? Näyttelykonsepti kuulosti mielenkiintoiselta ja olen syntynyt Keski-Suomessa. Missä olet asunut? Olen syntynyt Saarijärvellä ja asunut Saarijärven lisäksi Orivedellä, Kokkolassa, Kankaanpäässä, Leipzigissä (Saksassa) sekä Helsingissä. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Synnyinseudullani/kotikunnallani on suuri merkitys henkilöhistoriassani. Tämänhetkinen asuinkuntani määrittää pitkälti sosiaalista elämääni sekä työskentelyäni. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyssä on esillä kuutionmuotoinen huonetila, jonne katsojan on mahdollista mennä sisään. Kauttaaltaan valkoiseksi maalattuun tilaan on sijoteltuina huonekaluja. Huonekalujen heijastavan maalipinnan vuoksi esineet reagoivat voimakkaaseen valaistukseen sekä havaitsijan liikkeeseen. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekemisessä suurinta iloa tuottaa oppiminen. Teoksissasi on usein heijastuksia ja kiiltoja. Teoksiesi kuva-aihetta on vaikea hahmottaa ja ne tuntuvat muuttuvan koko ajan katsomiskulmasta riippuen. Mikä on teoksiesi kuva-aihe ja miten se valikoituu teoksiisi? Hetkelliset näkymät teoksissani rakentuvat peilimäisen maalauspinnan kautta. Kiiltävät maalipinnat kopioivat ympäristöään, tehden itse esityspaikasta aiheen maalattujen kuva-aiheiden rinnalle. Valon voimakkuus ja esityspaikan arkkitehtuuri vaikuttavat näkymään. Katsojan vaihtaessa kuvakulmaa kokonaiskuva teoksista muuttuu. Jokainen paikka ja aika luovat tarinaan oman muuntuvan sivujuonensa, jonka väliaikaisuus tallentuu muistoksi Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Tiina Pyykkinen haluaa häiritä katsojaa. Hänen teoksiaan ei ole helppo hahmottaa, koska ne kiiltelevät ja tummuvat merkillisesti. Jostain yllättävästä katselukulmasta voi nähdä maalauksen aiheen, mutta silloinkin vain osittain, koska siihen yhdistyy heijastus tilasta, jossa maalaus esitetään. Pyykkinen käyttää hyödykseen maalaamisen teknistä virhettä – sekoittamalla alkydejä pigmenttiin, maalauksen pinta häviää. Kiiltävä pinta vuorottelee mattapinnan kanssa. Maalauksen usein esittävä aihe jää toissijaiseksi, kun katsoja yrittää löytää kuvakulman, joka avautuisi maalauksen sisään. Teos tulee todeksi vasta katsojan liikkumisen myötä. Olemme turtuneet heijastuksiin suurkaupunkien isojen näyteikkunoiden vilinässä....

Kyllikki Rämänen

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Kyllikki Rämänen s. 1947 Saarijärvellä, asuu Saarijärvellä Miksi hait tähän näyttelyyn? Kiinnostava. Näyttelykokonaisuus vaikutti haastavalta ja mielenkiintoiselta. Mahdollisuudesta hakea mukaan näyttelyyn tiedotettiin hyvin. Yhteisnäyttelyyn ja etenkin kutsunäyttelyyn osallistuminen ei vaadi huimaa ja tukevaa rahapussia. Missä olet asunut? Olen asunut elämäni pääsääntöisesti Saarijärven Koskenkylällä Kalmujoen rannalla maisemallisesti arvostetulla alueella. Maaseudun pikkukylän maalaistalon asukki. Meillä on paljous kaukana, mutta paljon on lähellä meitä. Asuin muualla, kun olin Palokassa emäntäkoulussa vajaan vuoden ja sen jälkeen 4–5 kk lapsenhoitajana Helsingissä. Saan yhä asua syntymäkotonani Kalmukoskella. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? En pidä itseäni taiteilijana, olen laiseni kuvantekijä. Paikan merkitys on minulle KAIKKI: Pikkukylän luonnonkaunis ympäristö, pienet muuttumat ovat veistoksellisen kauniita, hauraita, herättäviä löytämään ja näkemään pienenkin liikkeen suuruuden. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Teokset ovat levylle öljyvärillä maalattuja ajatuksia. Kuvaan elämän adjektiiveja. Mitä elämä on, mitä ilman ei voi olla tasapainoa, miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta miten valtavuus voi olla liki olematon. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Tekemisen ilo. Lapsuuden haave elää ja kantaa. Tönkkösuora ajatteluni ajaa minut riemukkaaseen löytämiseen ja yrittämiseen kuvata elämän havaintokirjani tarinoita, hetkiä, aarteita. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kyllikki Rämänen on itseoppinut taiteilija. Muodollisen taidekoulutuksen puute ei ole hidastanut hänen matkaansa taiteilijana – kyse saattaa olla päinvastaisesta. Hän on saanut kypsyä tekijänä omilla ehdoillaan ja vailla taidekoulun prässäystä. Rämänen maalaa tunteella abstrakteja teoksia, joissa muodot ovat tarkkarajaisia, mutta värit häilyväisiä. Tummaa taustaa vasten hehkuvat erilaiset muodot sinisen, keltaisen ja vihreän sävyissä. Pensselin jälkeä ei juuri näy, tai se näyttäytyy kevyinä hipaisuina ja satunnaisina raapaisuina. Näyttelyn teossarjassa Rämänen ajaa takaa oivalluksen tai valaistumisen hetkeä. Jonain lyhyenä...

Kimmo Schroderus

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Kimmo Schroderus s. 1970 Jyväskylässä, asuu Salossa     Miksi hait tähän näyttelyyn? Keskisuomalaisuus on osa omaa varhaishistoriaani ja haluan pitää jonkinlaiset ammatilliset yhteydet alueen taiteelliseen elämään. Juuri tämä näyttelykokonaisuus vaikutti kiinnostavalta. Missä olet asunut? Synnyinkaupunki: Jyväskylä Muut asuinpaikat: Helsinki, Tukholma, Nurmijärvi, Hankalan kylä (Salo) Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Salo: Asuinpaikkani Salon maaseudulla merkitsee minulle pelkkää käytännöllisyyttä ja logistiikkaa, työskentelyn ja toiminnan keskipistettä. Salon sijainti tarjoaa minulle hyvät yhteydet moneen suuntaan ja maaseutu ympäristönä antaa minulle tilaa, tilaa ja vielä kerran tilaa. Me kuvanveistäjät rakastamme tilaa. Jyväskylä: Taidemuseoiden käytäntöihin kuuluu listata taiteilijoiden synnyin- ja kuolinvuodet, elämän jäädessä pelkäksi viivaksi siihen väliin. Itse olen kiinnostunut vain siitä viivan osuudesta. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Olen jatkanut työskentelyäni ruostumattoman teräksen parissa. Uusista teoksistani olen tehnyt houkuttelevasti kiilteleviä bling bling-veistoksia. Runsas, ehkä hieman rokokoo-henkinen muotokieli, kohtaa monikielisen solvaamisen. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekemisessä yhdistyy tekninen osaaminen ja sisällöllinen oivallus. Näiden asioiden kohdatessa onnistuneesti tarjoaa työskentely parhaimmillaan tunteen sujuvuudesta, ongelmattomuudesta ja nautinnosta. Teosten tekeminen ruokkii uusia ideoita, vie ajatuksia eteenpäin ja luo taiteellisen työskentelyn jatkumon. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kimmo ja Noora Schroderus ovat viimeaikaisissa teoksissaan ottaneet aiheikseen kuvanveistoon perinteisesti liittyviä teknisiä vaiheita. Kimmo Schroderus tunnetaan isoista ja painavista veistoksista. Niiden vaikuttavuus perustuu materiaalin käsittelyyn ja pikkutarkkaan työstöjälkeen. Noora Schroderus puolestaan tunnetaan vinon huumorin sävyttämistä pienoisesineistä. Heidän ensimmäinen yhteinen teoksensa oli ”Maailma”, joka oli esillä ensimmäisen kerran 2011. ”Maailma” on häkellyttävä tummasävyinen aikuisten leikkikenttä. Autot ja ihmiset seikkailevat osana monipolvista maisemaa. Veistos on kuin suuri testialue, jossa veistäjät voivat heittäytyä yllättäviinkin kokeiluihin. On vaikea nähdä missä toisen...

Noora Schroderus

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Noora Schroderus s. 1982 Pirkkalassa, asuu Salossa     Miksi hait tähän näyttelyyn? Fiksuna ihmisenä tajusin mennä naimisiin keskisuomalaisen kuvanveistäjän kanssa. Tämä näyttely tuli tietooni hänen kauttaan. Missä olet asunut? Opiskeluaikoina Orivedellä, Kankaanpäässä ja Ljubljanassa Sloveniassa, kuvanveistäjän ammatissa toimiessani Nurmijärvellä ja nyt Salossa. Mukaan on mahtunut myös residenssioleilua Norjassa ja Rovaniemellä. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Kumpikin on sattuma, joka on johdattanut odottamattomiin löytöihin. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Teokseni on toteutettu eri maiden muotokuvaseteleistä kirjomalla seteleiden henkilöille uudet hiukset. Teos sisältää ajatuksia rahan arvosta, omaisuudesta, vallasta ja inhimillisyydestä sekä kulttuurin rahoittamisen paradoksista. Luomistyön myötä alkuperäinen arvoesine tuhoutuu omassa käyttötarkoituksessaan, mutta nostaa arvoaan taiteellisen työn materiaalina. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Se hetki, jossa työskentely soljuu eteenpäin vaivattomasti ja pakottomasti. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kimmo ja Noora Schroderus ovat viimeaikaisissa teoksissaan ottaneet aiheikseen kuvanveistoon perinteisesti liittyviä teknisiä vaiheita. Kimmo Schroderus tunnetaan isoista ja painavista veistoksista. Niiden vaikuttavuus perustuu materiaalin käsittelyyn ja pikkutarkkaan työstöjälkeen. Noora Schroderus puolestaan tunnetaan vinon huumorin sävyttämistä pienoisesineistä. Heidän ensimmäinen yhteinen teoksensa oli ”Maailma”, joka oli esillä ensimmäisen kerran 2011. ”Maailma” on häkellyttävä tummasävyinen aikuisten leikkikenttä. Autot ja ihmiset seikkailevat osana monipolvista maisemaa. Veistos on kuin suuri testialue, jossa veistäjät voivat heittäytyä yllättäviinkin kokeiluihin. On vaikea nähdä missä toisen tekeminen alkaa ja toisen loppuu. He täydentävät toisiaan saumattomasti, mutta tarkkaan katsottuna molempien oma kädenjälki erottuu. Schroderuksia kiinnostavat aiheina kuvanveistämiseen liittyvät tekniset vaiheet. Kun tavallinen katsoja tutkii veistosta, on hänen vaikea kuvitella kaikkia niitä työvaiheita, joita valmis veistos tarvitsee. Schroderusten teokset hyödyntävät niitä työvaiheita, jotka usein jäävät katsojilta piiloon. Kun näytetään, miten taikatemppu tehdään,...