Tuomo Blomqvist

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Jyväskylän taidemuseo Tuomo Blomqvist s. 1955 Jyväskylässä, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Mukava päästä näyttämään teoksiaan taiteilijaseuran juhlanäyttelyssä. Missä olet asunut? Olen syntynyt Jyväskylässä mutta asunut lähes koko ikäni Palokassa ja Puuppolassa. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Katselen maailmaa maaseudun ja kaupungin rajalta, metsän reunasta. Tästä voi retkeillä molempiin suuntiin. Aika ja ympäristö näkyvät teoksissani varmasti asenteena, aiheina, muotoina jne. Kuvataiteilijana resonoin välittömän ympäristöni kanssa, vaikka tietysti teoksiin tulee aineksia myös suuresta maailmasta ja ns. sisäisestä maailmasta. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn tulevista teoksista voin kertoa tarkemmin vasta avajaisissa. Tiedän käyttööni annetun tilan, johon työstän kokonaisuutta ja erillisiä osia sekä suunnittelemalla mielessäni että konkreettisesti. Haluan kuitenkin pitää loppuratkaisun auki mahdollisimman pitkään – myös itselleni. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Käsillä tekeminen. Itselleni uuden tekniikan/ilmaisutavan löytäminen ja opettelu. Oivallus. Pelkistys. Olet aiemmin käsitellyt luontoa ja sen rapistumista, nyt käytät myös paikallishistoriaa tai sen katoamista. Mitä nostalgia sinulle merkitsee? Kysymys ei ole nostalgiasta, en kaipaile menneitä. Olen historian suhteen utelias, se on suuri opettaja. Missä vaiheessa päätät materiaalin ja käsittelytavan? Joskus muoto vaatii tietyn materiaalin, joskus taas lähtökohtana on materiaali, jonka kautta löytyy muoto. Kolmantena on tietysti sisältö, johon molemmat vaikuttavat ja päinvastoin. Neljäs tekijä on mahdollisesti tiedossa oleva tila. Teetkö teoksen tiettyyn tilaan ja mitä tila merkitsee? Olen tehnyt tilateoksia ja ympäristöteoksia joissa tila ja/tai ympäristö ovat tietysti nimensä mukaisesti lähtökohtaisesti osa teoksen sisältöä ja muotoa. Myös yksittäisistä teoksista koostuvat näyttelyni rakennan samalla periaatteella eli niin, että näyttelykokonaisuus on oma teoksensa. Siinäkin teosten tulee olla sisällön, muodon, värin jne. osalta oikeassa suhteessa tilaan ja toisiinsa. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija...

Marjatta Holma

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Marjatta Holma s. 1976 Jyväskylässä, asuu Turussa Miksi hait tähän näyttelyyn? ”Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens’ elon huomen…” Tunnen itseni keskisuomalaiseksi vaikka olenkin asunut 15 vuotta muualla. Jyväskylän taidemuseo nimenomaan kiinnosti näyttelypaikkana. Lisäksi oli miellyttävää, että näyttelyyn pystyivät hakemaan kaikki, jotka tunsivat itsensä keskisuomalaiseksi. Missä olet asunut? Virallisesti en ole asunut muualla kuin Jyväskylässä ja Turussa. Helsingissä olen epävirallisesti viettänyt pitempiä aikoja. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Keskisuomalaisuus, en tiedä onko sillä loppujen lopuksi merkitystä… Jos olisin syntynyt Helsingissä, ei varmaan tulisi helposti mieleen pitää näyttelyitä juuri Jyväskylässä. Tuntuu mielekkäältä ja luontevalta olla Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen sekä osallistua vuosinäyttelyihin ja pitää näyttelyitä Jyväskylässä. Jyväskylässä asuu isäni ja siskoni lisäksi paljon tuttuja hyviä taitelijoita, joita on aina mukava tavata. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Taidemuseossa nähdään mietitty tilaan tehty maalausjatkumo. Tilan värit, materiaalit ja tunnelma tulevat osaksi teoksen sisältöä. Materiaaleina on tempera, öljy, karheudeltaan erilaisia kankaita, ehkä erilaisia levyjä, kuten MDF. Maalaan temperalla ja pesen ja työstän pintoja sitten kaikin tavoin… Teos löytää muotonsa kesän aikana, kun ensin olen käynyt katsomassa minulle varatun tilan museossa. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Kun asiat tuntuvat loksahtavan kohdalleen ja vaikeudet hetkiseksi kaikkoavat. Kun materiaalit maukkaasti nivoutuvat kokonaisuudeksi, kun asioita tapahtuu ikään kuin sivussa, salassa itseltä ja yhtäkkiä saa yllättyä ja löytää jonkun syntyneen aihion esimerkiksi maalauksen takaa… Joka päivä on mahdollisuus löytää jotain uutta. Rauhallinen kiireetön työpäivä tekee onnelliseksi ja iloiseksi. Hyvät materiaalit, hyvä musiikki tuottavat iloa. Kun työskentely saa luontevasti olla elämän pääsisältö. Kun kaikenlaiset ihmiset voivat ymmärtää ja ymmärtävätkin minimalismiani, se tuntuu palkitsevalta, tuntuu...

Arja Karppinen-Rekola

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Arja Karppinen-Rekola s. 1957 Simossa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Sain sopivat kuvat juuri valmistuneista maalauksista ja ajattelin kokeilla onneani. Olen työskennellyt Jyväskylässä melko kauan, ja tämä tuntui kiinnostavalta mahdollisuudelta. Missä olet asunut? Olen syntynyt Simossa. Sitten Kärsämäki, Kangaslampi, Sotkamo, Ylikiiminki, Ylivieska, Konnevesi, Leppävirta, Kuopio, Helsinki, Lahti. Olen asunut puoli vuotta Israelissa, missä olin töissä kibbutsilla. Sieltä Raumalle ja edelleen Jyväskylään. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Aloin tutkia kirjasta Rauman pitsejä ja ajattelin opettelisinko nypläämään. En ehkä ryhdy siihen puuhaan, mutta huomasin kaipaavani entistä asuinpaikkaani! Ajan pyörällä Jyväskylän rantaraitin kautta työhuoneelle päivittäin. Raitin varrella, vähän syrjässä on lähes kuollut, pieni kuusi jäkälän peittämänä. Jos muutan jonnekin muualle, haikailen kuvankauniin, pystyyn kuolleen kuusen perään. Se on ikuistettu useaan maalaukseeni. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Ylipäätään ei ole helppo kertoa. Tekemisestä on kulunut vuodenpäivät ja olen jo ”muualla”. Tekemiseen kuuluu kuitenkin samanlaisia asioita: kypsyttely joskus pitkäänkin, toteutusvaiheen taistelu sekä toivottavasti oikeanaikainen lopetus. Työskentelyssäni on henkilökohtaiset ja kokemukselliset lähtökohdat. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Vaikka alkuun tuntuu pahalta, lopussa kuitenkin helpottaa. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Arja Karppinen-Rekola tekee maalauksia, joissa ortodoksi-ikonien kuvamaailma ja kuvaamistapa sekoittuu hänen omaan ilmaisuunsa. Tunnelma maalauksissa on kollaasimainen, mutta se on toteutettu kokonaan maalaamalla temperavärein. Ikonimaalauksen ankarat rutiinit luovat kauniin kontrastin maalausten muiden elementtien välille. Karppinen-Rekola maalaa myös perinteisiä ikoneita ja taitaa siihen liittyvän säännöstön ammattimaisesti. Hän on mielenkiintoinen maalari, ja olen yllättynyt siitä, etten ole törmännyt aiemmin hänen teoksiinsa. Teokset ovat valoisia ja värit poikkeuksellisen tarttuvia. Kuvastosta löytyy pieniä lapsia, siltoja, niittykukkia ja naavapuita. Niissä on näennäistä sadunomaisuutta, mutta ne ovat kaukana saduista, kysymys on...

Kalle Leino

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Kalle Leino s. 1982 Jyväskylässä, asuu Helsingissä Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain näyttelyyn, koska töitäni ei ole ollut suuremmin esillä Jyväskylässä, ja ajatus tästä tuntui ”oikealta”. Jyväskylä on kuitenkin ollut elämäni lähtöpiste ja sitä kautta myös taiteilijaurani lähtöpiste. Missä olet asunut? Synnyin Jyväskylässä. Sen jälkeen olen asunut vuoden Orivedellä, vuoden Tukholmassa, jonkun aikaa Berliinissä. Pääasiassa olen kuitenkin asunut Helsingissä. Jyväskylästä muutin pois noin 20-vuotiaana. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Uskoisin, että kotiseudusta jää jonkinnäköinen muistijälki ihmiseen, ja näin ollen olemme kaikki jossain määrin tuloksia omasta synnyinseudusta. Tätä on vaikea erottaa muusta persoonasta. Taide on osa persoonaani. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyn oma osuus on vielä auki. Tapoihini kuuluu työskennellä johonkin deadlineen asti vapaasti. Valmiista materiaalista valikoin parhaimman kokonaisuuden määräajan lähestyessä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekeminen on itseilmaisua. Se on oman taiteeni lähtökohta ja päämäärä. Katsojan ja oman maailmani kohtaaminen on kihelmöivä ajatus. Teen taidetta itsekkäistä syistä. Ilman kaikille avoimia näyttelyitä kokemus ei kuitenkaan olisi täydellinen. Kuinka paljon sinulla syntyy ns. työhuonemaalauksia, jotka eivät koskaan päädy näyttelyihin? Suurin osa töistäni ei ikinä näe päivänvaloa. Suurin piirtein yksi jokaista kymmentä kohti onnistuu. Onnistuminen on tunne, että tässä on jotain, mitä ei tekemällä pysty tekemään, teoksen täytyy syntyä ns. itsekseen. Maalaaminen on myös hauskaa silloin kun vapauttaa itsensä onnistumisesta, ja yleensä juuri tämä vapautuminen aiheuttaa onnistumisen. Vaikka monet työni vaikuttavat päällisin puolin kömpelöiltä, olen saanut niistä tekemisen riemua, jonka koen monesti välittyvän katsojille. Teokseni ovatkin enemmän ajatusten herättelijöitä kuin teknisen taituruuden esityksiä. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kalle Leino on rehellinen maalari. Hänen maalauksissaan miltei naiivit, pienet...

Päivi Meriläinen

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Jyväskylän taidemuseo Päivi Meriläinen s. 1959 Piippolassa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain tähän näyttelyyn periaatteella, että kaikkeen haetaan. Kun mitään ei taiteilijalle tule kotiportille, täytyy olla aktiivinen. Taiteilijat ovat nykyään aika kosmopoliitteja. En usko, että keskisuomalaisuus on enää millään lailla vaikuttava tekijä taiteilijan identiteetissä. Missä olet asunut? Asuinpaikkoja on ollut paljon elämässäni. Nyt olen asunut Jyväskylässä yli kolmekymmentä vuotta. Jyväskylän merkitys minulle taiteilijana on aika suuri. Täällä olen tehnyt taideopetustyöni ja merkittävimmät teokseni esim. ”Apostolit”. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Synnyinpaikallani Piippolalla on vahva merkitys siinä millaiseksi kasvoin – olihan se lapsuuteni merkittävä seikkailukenttä. Lapsuuden vietin Piippolassa, kaksitoista vuotta. Ne ovat jääneet mieleeni visuaalisesti voimakkaan värisinä ja muutenkin iloisina. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn tulevia teoksiani yhdistää pyhä, naiseus, rienaus, ja jonkinlainen tulkinta tekopyhyydestä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekemisessä suurinta iloa tuottaa minulle esteen ylittäminen. Onnistun tekemisessäni olemaan suurempi kuin taitoni ja tekniikan hallintani antaisivat ymmärtää. Miksi paavi Päivi? Suurin piirtein kaikki uskonnot halveksivat naista ja ovat toimittamassa helvettiin itseilmaisusta, kriittisestä ajattelusta ja toiminnasta. Tämän takia halusin korottaa naisen Jumalan asemaan maan päällä. Halusin myös oman vammani – aivoverenvuoto, koteloitunut hematooma aivoissa ja pieni halvaantuminen vasemmalla puolen – takia saada katolisen kirkon suosiman riivaajan karkotuksen. Tuntui, että näitä vastoinkäymisiä alkoi olla liian paljon. Parhaiten asia onnistuisi ryhtymällä paaviksi. Pyhä ja pyhyys ovat aina kiehtoneet minua. Tarve olla tekemisissä pyhän kanssa on ihmisillä suuri. Itse olen tuonut teoksillani pyhyyttä arkeen. Paavi Päivi I -reliikit ovat uusi askel pyhässä. Paavi Päivi I julistetaan pyhimykseksi ensi vuosituhannella Suomessa. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Päivi Meriläisen uusissa teoksissa näkyy...