Kapa

anssi | kesä 7, 2015 |

Kuraattorien keskustelu Haastattelu Näyttely Kapa s. 1949 Suolahdessa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Halusin osaltani olla mukana esittelemässä valokuvataidetta, joka on pieni osa Luovan valokuvauksen keskus -seuramme jäsenistön osaamisaluetta. Missä olet asunut? Syntymäpaikakseni on merkitty Suolahti, vaikka tosiasiassa paikka oli Laukaan sairaala. Asuin Suolahdessa ensimmäiset 10 vuotta, sitten muutimme Imatralle. Asuin Helsingissä vuodet 1970–1972. Vuosina 1972–1975 asuin Lahdessa opiskeluajan, sen jälkeen 1975–1978 Helsingissä ja vuodesta 1978 Jyväskylässä. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Ei mikään. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Kaksi sarjaa, jotka on kuvattu kännykällä. Toinen on vuodelta 2013 ja toinen 2015. Itse asiassa sillä ei ole merkitystä, millä ne on kuvattu, vaan kännykän toin esille siksi, että ei väline, vaan ajatus ja näkemys on se, joka tekee kuvan. Tunnetila ja sen välittäminen katsojalle. ”Kotimatka, 2013” syntyi, kun palasin pimeänä talvipäivänä Lahdesta suomalaista valokuvataidetta esittelevästä taidemuseon näyttelystä. Olin siellä yhtenä monista taiteilijoista. Tylsän bussimatkan aikana kuvasin ikkunasta avautuvia maisemia. ”Pääsiäissaari”-sarja on kuvattu Jurmon saarella 2015. Mukana oli ”oikeakin” kuvauskalusto jalustoineen kaikkineen, mutta muutaman otoksen jälkeen hylkäsin sen ja keskityin pelkästään kännykkäkuvaamiseen. ”Oikeat” kuvat olivat liikaa maiseman/luonnon jäljennösyrityksiä, puhelimella ja sen lisukeohjelmilla sain enemmän mukaan sitä intiimiä tunnetta, jota koin siellä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Vapaus. Tehdä rakastamaansa työtä kenenkään siihen puuttumatta. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kapa on valokuvataiteen moniottelija ja pitkän linjan ammattilainen. Saarijärven museossa on esillä kaksi valokuvasarjaa: ”Kotimatka” (2013) ja ”Pääsiäissaari” (2015). Sarjoja yhdistää se, että ne ovat molemmat kuvattu tavallisen kännykän kameralla. Kapa on visuaalinen ajattelija, jolle kaikki asiat kelpaavat kuvattaviksi. Ruma muuttuu hetkessä kauniiksi. Sattumanvaraisuus näkyy kuvissa keveytenä ja yllättävinä sommitelmina. Kuvien vahvat kontrastit, mustavalkoisuus ja...

Arja Karppinen-Rekola

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Arja Karppinen-Rekola s. 1957 Simossa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Sain sopivat kuvat juuri valmistuneista maalauksista ja ajattelin kokeilla onneani. Olen työskennellyt Jyväskylässä melko kauan, ja tämä tuntui kiinnostavalta mahdollisuudelta. Missä olet asunut? Olen syntynyt Simossa. Sitten Kärsämäki, Kangaslampi, Sotkamo, Ylikiiminki, Ylivieska, Konnevesi, Leppävirta, Kuopio, Helsinki, Lahti. Olen asunut puoli vuotta Israelissa, missä olin töissä kibbutsilla. Sieltä Raumalle ja edelleen Jyväskylään. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Aloin tutkia kirjasta Rauman pitsejä ja ajattelin opettelisinko nypläämään. En ehkä ryhdy siihen puuhaan, mutta huomasin kaipaavani entistä asuinpaikkaani! Ajan pyörällä Jyväskylän rantaraitin kautta työhuoneelle päivittäin. Raitin varrella, vähän syrjässä on lähes kuollut, pieni kuusi jäkälän peittämänä. Jos muutan jonnekin muualle, haikailen kuvankauniin, pystyyn kuolleen kuusen perään. Se on ikuistettu useaan maalaukseeni. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Ylipäätään ei ole helppo kertoa. Tekemisestä on kulunut vuodenpäivät ja olen jo ”muualla”. Tekemiseen kuuluu kuitenkin samanlaisia asioita: kypsyttely joskus pitkäänkin, toteutusvaiheen taistelu sekä toivottavasti oikeanaikainen lopetus. Työskentelyssäni on henkilökohtaiset ja kokemukselliset lähtökohdat. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Vaikka alkuun tuntuu pahalta, lopussa kuitenkin helpottaa. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Arja Karppinen-Rekola tekee maalauksia, joissa ortodoksi-ikonien kuvamaailma ja kuvaamistapa sekoittuu hänen omaan ilmaisuunsa. Tunnelma maalauksissa on kollaasimainen, mutta se on toteutettu kokonaan maalaamalla temperavärein. Ikonimaalauksen ankarat rutiinit luovat kauniin kontrastin maalausten muiden elementtien välille. Karppinen-Rekola maalaa myös perinteisiä ikoneita ja taitaa siihen liittyvän säännöstön ammattimaisesti. Hän on mielenkiintoinen maalari, ja olen yllättynyt siitä, etten ole törmännyt aiemmin hänen teoksiinsa. Teokset ovat valoisia ja värit poikkeuksellisen tarttuvia. Kuvastosta löytyy pieniä lapsia, siltoja, niittykukkia ja naavapuita. Niissä on näennäistä sadunomaisuutta, mutta ne ovat kaukana saduista, kysymys on...

Kalle Leino

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Kalle Leino s. 1982 Jyväskylässä, asuu Helsingissä Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain näyttelyyn, koska töitäni ei ole ollut suuremmin esillä Jyväskylässä, ja ajatus tästä tuntui ”oikealta”. Jyväskylä on kuitenkin ollut elämäni lähtöpiste ja sitä kautta myös taiteilijaurani lähtöpiste. Missä olet asunut? Synnyin Jyväskylässä. Sen jälkeen olen asunut vuoden Orivedellä, vuoden Tukholmassa, jonkun aikaa Berliinissä. Pääasiassa olen kuitenkin asunut Helsingissä. Jyväskylästä muutin pois noin 20-vuotiaana. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Uskoisin, että kotiseudusta jää jonkinnäköinen muistijälki ihmiseen, ja näin ollen olemme kaikki jossain määrin tuloksia omasta synnyinseudusta. Tätä on vaikea erottaa muusta persoonasta. Taide on osa persoonaani. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyn oma osuus on vielä auki. Tapoihini kuuluu työskennellä johonkin deadlineen asti vapaasti. Valmiista materiaalista valikoin parhaimman kokonaisuuden määräajan lähestyessä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekeminen on itseilmaisua. Se on oman taiteeni lähtökohta ja päämäärä. Katsojan ja oman maailmani kohtaaminen on kihelmöivä ajatus. Teen taidetta itsekkäistä syistä. Ilman kaikille avoimia näyttelyitä kokemus ei kuitenkaan olisi täydellinen. Kuinka paljon sinulla syntyy ns. työhuonemaalauksia, jotka eivät koskaan päädy näyttelyihin? Suurin osa töistäni ei ikinä näe päivänvaloa. Suurin piirtein yksi jokaista kymmentä kohti onnistuu. Onnistuminen on tunne, että tässä on jotain, mitä ei tekemällä pysty tekemään, teoksen täytyy syntyä ns. itsekseen. Maalaaminen on myös hauskaa silloin kun vapauttaa itsensä onnistumisesta, ja yleensä juuri tämä vapautuminen aiheuttaa onnistumisen. Vaikka monet työni vaikuttavat päällisin puolin kömpelöiltä, olen saanut niistä tekemisen riemua, jonka koen monesti välittyvän katsojille. Teokseni ovatkin enemmän ajatusten herättelijöitä kuin teknisen taituruuden esityksiä. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kalle Leino on rehellinen maalari. Hänen maalauksissaan miltei naiivit, pienet...

Jyrki Markkanen

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Jyrki Markkanen s. 1956 Uuraisilla, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Olin jättänyt edellisen vuoden vuosinäyttelyn väliin, ja kuitenkin on erityisen tärkeää näyttää kotiyleisölle mihin on taiteessaan menossa. Näyttely on myös hyvä mahdollisuus tehdä suurempi kokonaisuus hakematta kallista galleriatilaa teoksille, joiden myyntimahdollisuudet ovat vähäiset. Missä olet asunut? Olen asunut Uuraisilla sekä Konnevedellä ja lyhyen ajan myös Kuopiossa. Jyväskylässä olen asunut ehkä 4-vuotiaasta. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Grafiikan pajan vaikutus on tietenkin suuri. Opiskelun jälkeen osallistuin grafiikan kursseille. Paja on ollut kouluni ja työpaikkani. Elämäni ja taiteilijuuteni ovat olleet siihen aina sidoksissa. Lapsuus ja elinympäristön vaikutus ovat avautuneet minulle viime aikoina yhä enemmän. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn hyväksyttiin teokseni ”Koivikko”, sen kaksi versiota. Minulle osoitettu tila on kuitenkin niin suuri, että se vaatii tekemään teoksen uudestaan aivan eri mittakaavassa. ”Koivikko”-teoksessa ohitse kulkeva elämä ja ihmiset saavat kolmiulotteisen muodon. Paperi taipuu vaunuksi, kevyt ja raskas kohtaavat, ihmiset ovat ohitse viliseviä koivunrunkoja. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Ilon hetket ovat monenlaisia ja teoskohtaisia, mutta parasta on löytää työskentelystään uusi odottamaton sivuraide. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Jyrki Markkasen teosten keskiössä on juna ja junarata. Markkanen käsittelee junaa sillä samalla ihmetyksen ja kunnioituksen tunteella, jota pikkupoika tuntee mahtavan junan jylistäessä ohi. Junaan liittyy muistoja, mielikuiva ja nostalgiaa. Nämä junat eivät kulje maiseman läpi vaan maisema kulkee niissä. Matka suomalaisen koivumetsän läpi syvenee filmiksi, jossa etäännyttämisen kautta voi sukeltaa omiin muistoihin. Markkanen on siirtynyt vähitellen grafiikasta kolmiulotteisten teosten pariin. Yksinkertaiset rakenteet ovat muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi, ja teosten koko on...

Päivi Meriläinen

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Jyväskylän taidemuseo Päivi Meriläinen s. 1959 Piippolassa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain tähän näyttelyyn periaatteella, että kaikkeen haetaan. Kun mitään ei taiteilijalle tule kotiportille, täytyy olla aktiivinen. Taiteilijat ovat nykyään aika kosmopoliitteja. En usko, että keskisuomalaisuus on enää millään lailla vaikuttava tekijä taiteilijan identiteetissä. Missä olet asunut? Asuinpaikkoja on ollut paljon elämässäni. Nyt olen asunut Jyväskylässä yli kolmekymmentä vuotta. Jyväskylän merkitys minulle taiteilijana on aika suuri. Täällä olen tehnyt taideopetustyöni ja merkittävimmät teokseni esim. ”Apostolit”. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Synnyinpaikallani Piippolalla on vahva merkitys siinä millaiseksi kasvoin – olihan se lapsuuteni merkittävä seikkailukenttä. Lapsuuden vietin Piippolassa, kaksitoista vuotta. Ne ovat jääneet mieleeni visuaalisesti voimakkaan värisinä ja muutenkin iloisina. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn tulevia teoksiani yhdistää pyhä, naiseus, rienaus, ja jonkinlainen tulkinta tekopyhyydestä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekemisessä suurinta iloa tuottaa minulle esteen ylittäminen. Onnistun tekemisessäni olemaan suurempi kuin taitoni ja tekniikan hallintani antaisivat ymmärtää. Miksi paavi Päivi? Suurin piirtein kaikki uskonnot halveksivat naista ja ovat toimittamassa helvettiin itseilmaisusta, kriittisestä ajattelusta ja toiminnasta. Tämän takia halusin korottaa naisen Jumalan asemaan maan päällä. Halusin myös oman vammani – aivoverenvuoto, koteloitunut hematooma aivoissa ja pieni halvaantuminen vasemmalla puolen – takia saada katolisen kirkon suosiman riivaajan karkotuksen. Tuntui, että näitä vastoinkäymisiä alkoi olla liian paljon. Parhaiten asia onnistuisi ryhtymällä paaviksi. Pyhä ja pyhyys ovat aina kiehtoneet minua. Tarve olla tekemisissä pyhän kanssa on ihmisillä suuri. Itse olen tuonut teoksillani pyhyyttä arkeen. Paavi Päivi I -reliikit ovat uusi askel pyhässä. Paavi Päivi I julistetaan pyhimykseksi ensi vuosituhannella Suomessa. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Päivi Meriläisen uusissa teoksissa näkyy...