Tiina Pyykkinen
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Tiina Pyykkinen s. 1983 Saarijärvellä, asuu Helsingissä Miksi hait tähän näyttelyyn? Näyttelykonsepti kuulosti mielenkiintoiselta ja olen syntynyt Keski-Suomessa. Missä olet asunut? Olen syntynyt Saarijärvellä ja asunut Saarijärven lisäksi Orivedellä, Kokkolassa, Kankaanpäässä, Leipzigissä (Saksassa) sekä Helsingissä. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Synnyinseudullani/kotikunnallani on suuri merkitys henkilöhistoriassani. Tämänhetkinen asuinkuntani määrittää pitkälti sosiaalista elämääni sekä työskentelyäni. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyssä on esillä kuutionmuotoinen huonetila, jonne katsojan on mahdollista mennä sisään. Kauttaaltaan valkoiseksi maalattuun tilaan on sijoteltuina huonekaluja. Huonekalujen heijastavan maalipinnan vuoksi esineet reagoivat voimakkaaseen valaistukseen sekä havaitsijan liikkeeseen. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekemisessä suurinta iloa tuottaa oppiminen. Teoksissasi on usein heijastuksia ja kiiltoja. Teoksiesi kuva-aihetta on vaikea hahmottaa ja ne tuntuvat muuttuvan koko ajan katsomiskulmasta riippuen. Mikä on teoksiesi kuva-aihe ja miten se valikoituu teoksiisi? Hetkelliset näkymät teoksissani rakentuvat peilimäisen maalauspinnan kautta. Kiiltävät maalipinnat kopioivat ympäristöään, tehden itse esityspaikasta aiheen maalattujen kuva-aiheiden rinnalle. Valon voimakkuus ja esityspaikan arkkitehtuuri vaikuttavat näkymään. Katsojan vaihtaessa kuvakulmaa kokonaiskuva teoksista muuttuu. Jokainen paikka ja aika luovat tarinaan oman muuntuvan sivujuonensa, jonka väliaikaisuus tallentuu muistoksi Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Tiina Pyykkinen haluaa häiritä katsojaa. Hänen teoksiaan ei ole helppo hahmottaa, koska ne kiiltelevät ja tummuvat merkillisesti. Jostain yllättävästä katselukulmasta voi nähdä maalauksen aiheen, mutta silloinkin vain osittain, koska siihen yhdistyy heijastus tilasta, jossa maalaus esitetään. Pyykkinen käyttää hyödykseen maalaamisen teknistä virhettä – sekoittamalla alkydejä pigmenttiin, maalauksen pinta häviää. Kiiltävä pinta vuorottelee mattapinnan kanssa. Maalauksen usein esittävä aihe jää toissijaiseksi, kun katsoja yrittää löytää kuvakulman, joka avautuisi maalauksen sisään. Teos tulee todeksi vasta katsojan liikkumisen myötä. Olemme turtuneet heijastuksiin suurkaupunkien isojen näyteikkunoiden vilinässä....
Anna Ruth
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Anna Ruth s. 1975 New Havenissa Connecticutissa Yhdysvalloissa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Minusta on tärkeä osallistua paikallisen taidekentän toimintaan mahdollisimman monella tapaa. Taiteilijaseuran vuosinäyttelyn haun otan aina haasteena. Kokeilen vuosinäyttelyihin uusia ideoita ja tekniikoita. Joskus näihin näyttelyihin pääsee, ja joskus ei. Mutta minun mielestä on tärkeää hakea, vaikka ei pääsisikään, sillä mitä useammat taiteilijat hakevat ja osallistuvat, sitä elävämmäksi taidekenttä muuttuu. Ja tietynlainen kilpailu parantaa myös taiteen laatua. Missä olet asunut? Olen asunut synnyinpaikallani vain neljä kuukautta. Sen jälkeen perheeni muutti New Yorkiin ja sieltä Kanadan Vancouveriin, kun olin neljän vanha. Yhdeksäntoistavuotiaana lähdin vaihto-oppilaaksi taidekouluun Englannin Winchesteriin, ja sieltä Ranskan Quimperiin, josta valmistuin taiteen maisteriksi muutaman vuoden opiskelun jälkeen. Lisäksi olen asunut Italiassa reilut neljä kuukautta ja Ranskan Lyonissa yhden vuoden taiteilijaresidenssissä. Tulin taiteilijaresidenssiin Jyväskylään vuonna 2002 ja olin sen jälkeen paljon täällä. Voisi melkein sanoa, että olen asunut Jyväskylässä pidempää kuin muissa kaupungeissa. Jyväskylässä olen virallisesti asunut vuodesta 2006 lähtien. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Synnyinpaikalla ei ole minulle suurta merkitystä. Ehkä siksi, että olen muuttanut asuinpaikkaa niin paljon, ja minulla ei näin ollen juurikaan siteitä synnyinmaahani tai yhteen tiettyyn paikkaan. Asuinpaikkakin on minulle hieman väljä käsite, kun olen asunut useassa eri paikassa ja maassa. Asuinpaikka merkitsee ehkä niitä mahdollisuuksia mitä kukin paikka tarjoaa, ja miten ne mahdollisuudet käyttää hyödykseen. Jyväskylän salliva ilmapiiri oli hieno kokemus Ranskan suhteellisen jäykän ja sisäänpäin lämpiävän ilmapiirin jälkeen. Siellä täytyi toimia muiden systeemien sisällä, ja omia ideoita oli vaikea viedä eteenpäin. Jyväskylässä tunsin, että kaikki on mahdollista, ja siltä pohjalta rupesin sitten myös toimimaan. Ja olen toiminut tähän päivään saakka. Jos...
Kyllikki Rämänen
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Kyllikki Rämänen s. 1947 Saarijärvellä, asuu Saarijärvellä Miksi hait tähän näyttelyyn? Kiinnostava. Näyttelykokonaisuus vaikutti haastavalta ja mielenkiintoiselta. Mahdollisuudesta hakea mukaan näyttelyyn tiedotettiin hyvin. Yhteisnäyttelyyn ja etenkin kutsunäyttelyyn osallistuminen ei vaadi huimaa ja tukevaa rahapussia. Missä olet asunut? Olen asunut elämäni pääsääntöisesti Saarijärven Koskenkylällä Kalmujoen rannalla maisemallisesti arvostetulla alueella. Maaseudun pikkukylän maalaistalon asukki. Meillä on paljous kaukana, mutta paljon on lähellä meitä. Asuin muualla, kun olin Palokassa emäntäkoulussa vajaan vuoden ja sen jälkeen 4–5 kk lapsenhoitajana Helsingissä. Saan yhä asua syntymäkotonani Kalmukoskella. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? En pidä itseäni taiteilijana, olen laiseni kuvantekijä. Paikan merkitys on minulle KAIKKI: Pikkukylän luonnonkaunis ympäristö, pienet muuttumat ovat veistoksellisen kauniita, hauraita, herättäviä löytämään ja näkemään pienenkin liikkeen suuruuden. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Teokset ovat levylle öljyvärillä maalattuja ajatuksia. Kuvaan elämän adjektiiveja. Mitä elämä on, mitä ilman ei voi olla tasapainoa, miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta miten valtavuus voi olla liki olematon. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Tekemisen ilo. Lapsuuden haave elää ja kantaa. Tönkkösuora ajatteluni ajaa minut riemukkaaseen löytämiseen ja yrittämiseen kuvata elämän havaintokirjani tarinoita, hetkiä, aarteita. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kyllikki Rämänen on itseoppinut taiteilija. Muodollisen taidekoulutuksen puute ei ole hidastanut hänen matkaansa taiteilijana – kyse saattaa olla päinvastaisesta. Hän on saanut kypsyä tekijänä omilla ehdoillaan ja vailla taidekoulun prässäystä. Rämänen maalaa tunteella abstrakteja teoksia, joissa muodot ovat tarkkarajaisia, mutta värit häilyväisiä. Tummaa taustaa vasten hehkuvat erilaiset muodot sinisen, keltaisen ja vihreän sävyissä. Pensselin jälkeä ei juuri näy, tai se näyttäytyy kevyinä hipaisuina ja satunnaisina raapaisuina. Näyttelyn teossarjassa Rämänen ajaa takaa oivalluksen tai valaistumisen hetkeä. Jonain lyhyenä...