Noora Schroderus

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Noora Schroderus s. 1982 Pirkkalassa, asuu Salossa     Miksi hait tähän näyttelyyn? Fiksuna ihmisenä tajusin mennä naimisiin keskisuomalaisen kuvanveistäjän kanssa. Tämä näyttely tuli tietooni hänen kauttaan. Missä olet asunut? Opiskeluaikoina Orivedellä, Kankaanpäässä ja Ljubljanassa Sloveniassa, kuvanveistäjän ammatissa toimiessani Nurmijärvellä ja nyt Salossa. Mukaan on mahtunut myös residenssioleilua Norjassa ja Rovaniemellä. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Kumpikin on sattuma, joka on johdattanut odottamattomiin löytöihin. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Teokseni on toteutettu eri maiden muotokuvaseteleistä kirjomalla seteleiden henkilöille uudet hiukset. Teos sisältää ajatuksia rahan arvosta, omaisuudesta, vallasta ja inhimillisyydestä sekä kulttuurin rahoittamisen paradoksista. Luomistyön myötä alkuperäinen arvoesine tuhoutuu omassa käyttötarkoituksessaan, mutta nostaa arvoaan taiteellisen työn materiaalina. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Se hetki, jossa työskentely soljuu eteenpäin vaivattomasti ja pakottomasti. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kimmo ja Noora Schroderus ovat viimeaikaisissa teoksissaan ottaneet aiheikseen kuvanveistoon perinteisesti liittyviä teknisiä vaiheita. Kimmo Schroderus tunnetaan isoista ja painavista veistoksista. Niiden vaikuttavuus perustuu materiaalin käsittelyyn ja pikkutarkkaan työstöjälkeen. Noora Schroderus puolestaan tunnetaan vinon huumorin sävyttämistä pienoisesineistä. Heidän ensimmäinen yhteinen teoksensa oli ”Maailma”, joka oli esillä ensimmäisen kerran 2011. ”Maailma” on häkellyttävä tummasävyinen aikuisten leikkikenttä. Autot ja ihmiset seikkailevat osana monipolvista maisemaa. Veistos on kuin suuri testialue, jossa veistäjät voivat heittäytyä yllättäviinkin kokeiluihin. On vaikea nähdä missä toisen tekeminen alkaa ja toisen loppuu. He täydentävät toisiaan saumattomasti, mutta tarkkaan katsottuna molempien oma kädenjälki erottuu. Schroderuksia kiinnostavat aiheina kuvanveistämiseen liittyvät tekniset vaiheet. Kun tavallinen katsoja tutkii veistosta, on hänen vaikea kuvitella kaikkia niitä työvaiheita, joita valmis veistos tarvitsee. Schroderusten teokset hyödyntävät niitä työvaiheita, jotka usein jäävät katsojilta piiloon. Kun näytetään, miten taikatemppu tehdään,...

Kirsi Tapper

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Kirsi Tapper s. 1959 Uuraisilla, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain tähän näyttelyyn, koska siitä niin kovasti hoputettiin. Olen myös keskisuomalainen kuvataiteilija. Missä olet asunut? Olen asunut opiskeluaikoinani Kuopiossa ja Lahdessa, muuten Keski-Suomessa. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Ajattelen koti- ja asuinpaikkanani Keski-Suomea, vakituinen kotikuntani Jyväskylä ei yksinään ole tärkeä. Olen kesä-saarijärveläinen, syntynyt Uuraisilla. Keskisuomalainen luonto on minulle merkittävä, samoin murre. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Tuon näyttelyyn teoksia, jotka ovat tuttuja aikaisemmasta tuotannostani: hevosia, kenties muita eläinhahmoja, arkipäiväni tapahtumista kertovia kuvia. Veistän teokseni puusta. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Suurinta iloa tuottaa kuvien tekeminen. On aina mielenkiintoista kamppailla työskennellessä, että saanko ajatukseni onnistumaan. Muoto, väri, hauskuus ja vakavuus. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kirsi Tapperin kädenjälki on rouheaa, mutta samalla kaunista. Puukolla vuoleskelu on minusta aina tuntunut houkuttelevalta, mutta aivan liian työläältä. Kirsi Tapper saa sen näyttämään helpolta ja suvereenilta, jopa leikkisältä. Hänen vitriineihin tekemänsä asetelmat ovat eräänlaisia pysähdyskuvia, joissa viime vuosina hevoset ovat saaneet symbolisen roolin. Niiden muoto on tietoisen kömpelö, ja niihin on liitetty erilaisia attribuutteja: väriä, suitsia, sulkia, kukkia, kirjaimia, mitä tahansa löydettyjä esineitä, joista tarina lähtee liikkeelle. Veistosten muotokieli on pelkistetty ja työstön jälki on jätetty näkyviin. Se saa kaiken näyttämään ikiaikaiselta. Ei voi olla täysin varma siitä, onko teos tehty eilen, vai onko se tuhat vuotta...

Nora Tapper

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Nora Tapper s. 1961 Konginkankaalla, asuu Helsingissä Miksi hait tähän näyttelyyn? Keskisuomalaisuus on iso osa identiteettiäni. Juureni ovat syvällä keskisuomalaisessa mullassa. Olen syntynyt, kasvanut, käynyt kouluni ja aikuistuttuani viettänyt lähes kaikki loma-aikani Keski-Suomessa. Oma ja sukuni historia sijoittuu Keski-Suomeen. Missä olet asunut? Olen syntynyt Konginkankaan Laajarannalla. Puolitoistavuotiaasta kuusivuotiaaksi asuin Konneveden Välimäen kylällä, sitten 18-vuotiaaksi Äänekosken Järvenpään kylällä. Oulussa 1980–1985, Helsingissä 1985–1987, Oulussa 1987–1989, sen jälkeen Helsingissä. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Asuinpaikkani ja synnyinpaikkani ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat väistämättä siihen mitä teen. Minä en olisi minä ilman elettyä elämääni ja paikkoja, joissa olen elänyt. Olin jo lapsena kiinnostunut tiloista. Kuljin metsässä, tutkin kivien koloja, kuvittelin luolia, sammalikossa näin miniatyyrimetsän, lahot kannot olivat linnoja. Vanhan maalaistalon pihapiirissä oli monenlaisia mielenkiintoisia rakennuksia ja rakennusten osia, ullakoita, sillanalusia, lattialuukkuja. Kaupungeista olen löytänyt lisää jännittäviä tiloja, porttikonkeja, kerrostalon ullakoita, teollisuusrakennuksia, työmaita. Nämä erilaiset muistot ja muistikuviin perustuvat kokemukset ovat usein veistosteni lähtökohtina. Toinen tärkeä teema minulle on maisema. En esitä sitä sellaisenaan, vaan teen havaintoja eri vuorokaudenajoista ja vuodenajoista, haen tunnelmaa auringonvalosta, veden kimalluksesta, syysyön pimeydestä. Ihmisfiguuriveistokset ja asetelmat perustuvat myös havaintoihin. En havainnoi ja esitä yksittäisiä ihmisiä ja asioita, vaan ihmisenä olemisesta, elämää itsessään. Joku kirjoittaa muistojaan, joku maalaa, piirtää, minä rakennan muistoistani veistoksia. Haluan kertoa, että ympäröivällä tilalla on merkitystä, ympäristöään kannattaa tarkkailla. Tila vaikuttaa ihmiseen ja ihmisen hyvinvointiin. Ei ole samantekevää millaisessa ympäristössä elämme. Pienissä veistoksissa veistän puuta, suuret teokset ovat enemmän sahatavaraa enkä välttämättä käsittele pintaa mitenkään. Suurissa teoksissa käytän puuta kuin rakennusmateriaalia, pienissä teoksissa veistän. Suuret tilaveistokset rakennan siten, että ne voi purkaa, kasata, kuljettaa ja varastoida helposti. Ne...

Henna Vainio

anssi | kesä 7, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Taiteilijan kotisivut Näyttely Henna Vainio s. 1981 Jyväskylässä, asuu Lontoossa Miksi hait tähän näyttelyyn? Olen kotoisin Jyväskylästä, mutta asuinpaikkani on opiskelun ja työn myötä ollut viimeisten kymmenen vuoden ajan Lontoo. Kauan ulkomailla asuneena olen pitkään halunnut tutustua Keski-Suomen taidekenttään paremmin. Näyttelyyn hakeminen tuntui hyvältä tavalta saada tuntumaa taiteen tekijöistä ja nykytaiteesta maakunnassa. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? En koe, että synnyinpaikallani olisi varsinaista merkitystä minulle taiteilijana, mutta nykyisen asuinpaikkani Lontoon vaikutteilla on varmasti ollut suuri merkitys työskentelyni kehittymisen kannalta. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn tulevissa teoksissani olen mm. valanut arkipäiväisistä ruokatarvikkeista, kuten pähkinöistä ja kaalinlehdistä, pieniä lyijy-, vaha- ja pronssiveistoksia ja yhdistänyt niitä osaksi suurempia veistoksellisia kokonaisuuksia, joissa olen käyttänyt lasia, kipsiä ja terästä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Käytän teoksissani paljon kipsiä sen erinomaisten käsittely- ja valumahdollisuuksien takia. Muottien avulla teen niin kerrannaisia kuin sarjoja, jotka yhdistän tekoprosessin aikana erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Erillisten palojen vaihdettavuus ja muokattavuus – ajatus modulaarisuudesta – on tärkeä osa työprosessiani ja johtaa useisiin eri yhdistelmiin. Minusta on mielenkiintoista, että englannin kielen sana ”casting” voidaan ymmärtää niin esineen valamisena kuin osajakona tai roolituksena teatterissa. Juuri tällaisen veistoksellisen ”uudelleenroolituksen” kautta niinkin arkipäiväinen asia kuin pähkinä voi näyttäytyä täysin uudessa valossa, tai humoristisessa mielessä ”ladattuna”. Käytät materiaaleja niiden omista lähtökohdista. Mitä materiaalit merkitsevät? Materiaalit ovat mielestäni aktiivisia, koska ne sisältävät erilaisia visuaalisia, symbolisia, koristeellisia, assosiatiivisia ja muita merkityksiä, joista eri käyttäjä ymmärtää jokaisen eri tavoin. Materiaalien kautta olen kiinnostunut erilaisten merkitysten avaamisesta ja päällekkäin asettelusta. Uskon, että sen seurauksena jonkinlainen hierarkioiden litistyminen ja käännös voi tapahtua, ja jännite/lataus syntyä. Ketkä taiteilijat ovat sinulle tärkeimmät suhteessa omaan työhösi? Viimeaikaisista näyttelyistä...

Sirpa Varis

anssi | kesä 8, 2015 |

Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Sirpa Varis s. 1985 Kuopiossa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Syy miksi hain tähän näyttelyyn on suurimmalta osalta se, että näyttelyn avoin haku ilman, että kuuluu mihinkään taiteilijaseuraan tai -yhdistykseen, mahdollisti ja madalsi hakemisen kynnystä. Mahdollisesti näen tämän hyvänä tilaisuutena enempään näkyvyyteen taiteilijana ja sarjakuvamaisen/kuvasarjataiteen esilletuomisena kuvataiteen kentällä perinteestä poikkeavin tekniikoin – olen yksi tekstiilin keinoin kuvia työstävistä taiteilijoista. Missä olet asunut? Olen asunut vain Kuopiossa ja Jyväskylässä, jonne muutin 24-vuotiaana. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Asuinpaikkani tai synnyinpaikkani merkitys itselleni taiteilijana välittyy teoksissa seuraavasti: tarkkailen ympäristöä ja ihmisiä sekä pieniä yksityiskohtia sijainnissani. Asuinpaikaksi en laske vain pysyvää osoitettani, vaan myös paikkoja, joissa olen asunut esimerkiksi kaksi päivää, vaikka yleisemmin sitä kutsuttaisiin vierailuksi. Vierailuajankohtani aikana puhun majapaikastani “kotina” ja muodostan itselleni hetkellisiä lempipaikkoja ja havainnoin ihmisiä ja pieniä nyansseja – esimerkiksi tunnelmia – paikoissa, ja niillä on vaikutusta teoksiini. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyyn tuleva teossarja on kahdeksan pienen kuvan kuvasarja, eräänlainen tekstitön sarjakuva ulkoisesta ja sisäisestä muutoksesta. Teokset on toteutettu käytetyille teepussipapereille kirjoen mustalla puuvillalangalla ja kultaisella keinokuitulangalla. Teosteni inspiraationa on ollut ikääntyvät ihmiset elämässäni, joiden muuttuvia olemuksia olen seurannut vanhojen valokuvien ja nykyhetkien kautta heidän seurassaan ollessani. Työt on toteutettu piirrosmaisin kuvin perinteisellä käsityömenetelmällä. Kirjontamateriaalina on puhtaasti konkreettinen käyttötarkoitukseensa tarkoitettu lanka, mutta pohjamateriaalissa olen toteuttanut kokeellisuutta käyttämällä epäkonventionaalisia materiaaleja tekniikkaan nähden. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekemisessä suurin ilo on lähes aina valmis teos, jos siihen on tyytyväinen. Merkittävää on myös tekemisen prosessi: välillä turhauttavankin työstämisen jälkeinen tyytyväisyyden tunne, kun työ onnistuu ja pääsee lopulliseen toteutusvaiheeseensa. Luonnostelu- ja alun työstämisvaihe on aina intuitiivista, mikä...